Scandinavian Music Group

Hmmm. Ekaksi muistuu mieleen sellanen kultainen taustaverho lavalla, ikäänkuin Depeche Mode olisi lavastanut videolleen itäsaksalaisen yökerhon. Ei varsinaisesti kilpaillut YO-talon, Klubin tai Telakan kanssa Tampereen kivoimman mestan tittelistä, mutta jotenkin ihan ookoo. Kaupungissa oli jotkut leffapäivät koska muistan törmänneeni Aku Louhimieheen hotellin aulassa, ja se sitten tulikin keikalle. Nyt Anssi oli ainakin jo tullut takaisin. Keikka ihan hyvä, ei mikään mieltä järisyttävä. DJ soitti Coco Jambon.

Öööö… mä päivitän näitä nyt sen verran jälkikäteen etten muista mitään tästä. Ei kun hetkinen: siellä oli joku Rosso kai alakerrassa, joo, nyt muistan mestan. Ja Anssi oli Bäks Manchesterista. Vai oliko? Coco Jambo-Dj -tyyppinen mesta, mutta ihan ookoo keikka. Järjestäjä oli vihanen kun yritettiin ottaa bäkäriltä kaljaa kotimatkalle. Sellanen ei unohu.

On The Rocksissa on yksi Suomen oudoimpia pohjakaavoja live-esiintymisareenaksi, mutta siitä viis ja kamat pystyyn. Jukalla meinasi varmaan tasapainoaisti mennä yrittäessään saada sokkeloista stereokuvaa jotenkin järjestykseen mutta soundcheck saatiin jotenkin kömmittyä läpi kuitenkin. Tommin kanssa oli myös syytä käydä biisejä taas hieman pidemmin läpi, joten lopulta checkin ja keikan väliin ei paljoa ylimääräistä aikaa edes jäänyt. Keikka ja yleisö oli mainio, ja nyt on sitten tämäkin mesta korkattu! Tack you On The Rocks!

…Ja kolmen kuukauden tauon jälkeen taas kohti Turun Klubia! Menomatkalla katsottiin Troija, tuo kreikkalaisista filosofeista kertova taide-elokuva loppuun. Klubin alakertaan on siinnyt kaksikin kerrosta nuorekasta yökerhotilaa, joka vaikutti ihan passelilta, jos aikoo juopua Turussa. Hivenen jännitti löytääkö yleisö paikalle toista kertaa näin lyhyen ajan sisällä, mutta täyteenhän se mökki tuli, ja keikka oli ensi tahdeista lähtien aivan huimaavan hyvä. Uudelleen sommiteltu biisijärjestys toi hommaan uutta tuoreutta meille, ja ehkä hivenen jäykäksi jäänyt edelliskerta saatiin kuitattua maksimimeingillä. Tack så mycket Åbo!

Tämän keikkarupeaman kieroin kysymysmerkki oli Vantaan Kultakaivos. Enemmän Jope Ruonansuun yleisöä palvelevan oloinen mesta näyttäytyi kuitenkin ihan ookoona pikku paikkana, jonne Kössi, Antti ja meikkis jäivät tavallaan logististeknisistä syistä vähän jumiin soundcheckin jälkeen. Ankaran ja askeettisen venailun jälkeen loppubändi palasi mestoille ja veto satapäiselle vantaalaislaumalle oli mainion rento. Keikan älkeen mietimme hivenen itsetyytyväisinä että nyt bändi alkaa olla niin tikissä kuosissa ettei huonoja keikkoja näemmä oikein enää osatakaan soittaa. Ilta jatkui kuitenkin mieluummin Helsingin yössä kuin Kultakaivoksen eurotrash-diskossa.

Eteenpäin, sanoi Magalhaes merellä!

Lutakossa ei oltukaan käyty miesmuistiin, mutta nyt tuli tieto että tilaisuus oli loppuunmyyty jo reilusti etukäteen. Runsaat 500 vetävälle klubille oli jätetty vain pieni määrä lippuja ovelta myytäväksi, ja ne menivät hujauksessa ja pitkä letka ihmisiä ilmeisesti sitten kasteli kenkänsä pimeässä loskassa turhaan. Buu – tullaan toivon mukaan pian takaisin!

Matkalla havisi historian siivet kahdestakin syystä: Ensin ja tärkeämpänä mainittakoon että XBoxin paljon tahkottu eeppisen keskinkertainen Mafia-peli otettiin uudestaan ränklättäväksi, joten matka Jyskylään meni enimmäkseen pikselitautisia autotakaa-ajoja ja konetulitaisteluita läpirämpiessä. Toiseksikin mukana oli alkuperäinen basistimme Tommi Saarikivi, joka helmikuun ajan paikkaa Manchesterissa asuvaa Anssia! Viime vuodet Tommi on enimmäkseen toiminut oikeamielisen ja armottoman juristin ammatissa, mutta toisinaan häntä on nähty esimerkiksi Mauron Maiden -yhtyeen riveissä.

Mutta siis. Lutakon salin pohjakaava oli muuttunut välivuosina jotakuinkin itsensä peilikuvaksi, lavan vaihtaessa sijaintiaan Feng Shuin kannalta kaikin puolin järkevämpään paikkaan. Soundcheck oli normaalia pidempi käydessämme läpi vielä kerran Tommin kanssa ohjelmistoa. Illan konsertti oli siis täyteenpakattu ja pääsi alkamaan miltei ajallaan kun ilmeisesti kotiinsa nukahtanut valomies saatiin suhteellisen pikaisesti tiskinsä taakse. Keikka oli aivan mahtava, vaikka ainakin allekirjoittanut soitti hiukan miten sattuu alkupuolella, ja Kokkosen siskoksillakin oli jotain äänivaikeuksia.

Takaisintulomatkalla otettiin vielä Mafia-erää, mutta lopulta passiivinen tv-viihde voitti, ja koneeseen tungettiin mainio Troija, tuo monitahoinen, syvä kuvaus sodan siisteydestä. SMG-leffakerholta viisi tähteä! Ensi viikkoon!