Meinasi aamiaisburgeri mennä väärään kurkkuun kun kisahallin parkkikselle kaarsi tämänkertainen kyytimme. Tutun ja ketterän-ahtaan sprintterin sijaan matka taittui vaihteeksi täysimittaisella 6-sänkyisellä luksusbussilla, jossa oli ehkä kuuden plasmanäytön dvd-viihdekeskus, kahviautomaatti, mikro ja sohvaryhmä. Anssi oli edelleen Manchesterissa ja nyt Miikallakin oli previous assignment, joten kyytiin nousivat miehistöntäydennykseksi Tommi Saarikivi ja Pekka Gröhn.
Henry’s Pub osoittautui vielä muistoja vaikeammaksi paikaksi lavasaundiltaan, joten checkiä tehtiin todella pitkään ja hikisissä tunnelmissa. Lopulta päästiin Hotelli Atlaksen (Atlaan?) hoiviin ja saunaan. Keikka oli loppuunmyyty ja alkoi inhimillisesti 22.00. Lavalla esiintynyt outo humina ja feedback teki alkukeikasta itselleni ja ilmeisesti Kössille aika sekavaa kaaosta ja Kokkosen siskoksillakin oli jotain yhteislaulullisia ongelmia. Mutta loppua kohden meininki parantui huomattavasti – Tekniset ja musiikilliset hienovaraisuudet sikseen: yleisö oli ihan mieletöntä alusta loppuun ja se se on tärkeintä. Vaikkei Anttikaan aina kovin hiljaa soita, oli nyt kuulovaurio lähimpänä encoreita kiljuvan yleisön eteen takaisin astellessa. Kiitos!
Seuraavana aamuna kohti Joensuuta kohti tähtäsi hivenen harsoisessa kuosissa oleva konkkaronkka, aurinkoisessa ruokasalissa syödyn aamiaisen jälkeen. Muutama parikkakierros (se on sellainen sanapeli jonka sääntöjä en nyt jaksa kerrata) ehdittiin pelata, mutta perillä oltiin ja kolmen kieppeillä. Suurin osa seurueestamme päätyi perhepäivällisille Joensuun Rossoon, ja sen jälkeen Karjalantalolle. Ravintola Kellari osoittautui aivan mahtavaksi tilaksi, ja tieto paikan loppuunmyynnistä piristi entisestään soundcheckin läpivientiä.
Hotelli Atriumin huonesauna oli aika jäätävä kokemus, mutta levänneinä ja levollisina silti lampsimme takaisin bäkkärille odottamaan keikan alkua. Keikka alkoi kun narikkajono saatiin sisään, ja voi pojat mikä keikka olikin! Tämä menee kiertueen sinänsä jo aika pitkään “paras ikinä” -kategoriaan heittämällä! jostain syystä yhteissoitto ja lavafiilis oli ihan käsittämätön, ja kyllä ilmeisesti yleisössäkin oli super special plus -tunnelmat. Kiiiiitos Joensuu!
Sunnuntainen paluu Helsinkiintaittui todella kuumottuneissa tunnelmissa, sillä jostain syystä olimme aiemmin päättäneet järjestää matkan ratoksi stand-up -klubin. Tommi, Antti, Kössi ja minä olimme vaihtelevalla menestyksellä “hioneet” “rutiinejamme” etukäteen, ja yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan Paapu toimi seremoniamestarina ja järjestyksen arpojana. Esityksen pituuden minimi oli kaksi minuuttia, ja ainoa hyväksytty tapa jättää leikki kesken oli poistua “lavalta” liikkuvan bussin etuovista. Itseensä ja muihin kohdistuva pelko, inho, myötähäpeä ja säälin tunne oli totisesti kuristava ja kouriintuntuva koko alkumatkan ajan! Loppujen lopuksi tämä epäkatarttinen ja vaivaannuttava show oli kuitenkin ihan mukiinmenevä verrattuna taannoiseen improvisaatioteatteri-kokeiluun. Suunniteltu freestyle-rap-kilpailu jätettiin kuitenkin ideana suosiolla myöhempään ajankohtaan.
Kaiken kaikkiaan loistava, loistava reissu!