Scandinavian Music Group

Siirtymä Ruissaloon oli aika teleportinomainen Anssille, Kössille, Terhille ja minulle Syken ajaessa enimmäkseen nukkuvaa lastiaan länsirannikkoa etelään. Hotellilla emme oikein ymmärtäneet Antin ja Jukan hoputusta alueelle tulossa (DH oli vetänyt jo keikkansa rantalavalla). Vasta alueelle päästyämme täysin epävirallisia teitä joku tuli sanoneeksi meidänkin bussilastillisellemme keikan siirtyneen yhdeksästä seitsemäksi. Eli bäkkärille pysäköityyn bussiin kuivaharjoittelemaan kertaalleen Elenan rakenne läpi, roippeet kasaan lavalle, soundcheck, ja keikka käyntiin.

Provinssin ohella ja varmaan edelläkin SMG:n historian paras festarikeikka: Antti soitti päivän toista keikkaansa ja oli saattanut ottaa puoli tuoppia liikaa ja tempot pysyivät sitä myöten pätevinä – ja välispiikit olivat aika huimia, varsinkin bändin parhaan hanurin omistajan julistaminen (Antti). Pitkään jaapattu Elenan tempokin löytyi lopulta yleisön handclapsien avulla, jonka olenta muutenkin oli ihanaa, suloista, runsaslukuista, eloisaa ja äänekästä. Thank-you-we-love-you-all!!!

Illan mittaan oli vielä mahdollisuus nähdä muita bändejä, sillä bussimme starttasi kohti Turun yöelämää vasta camphenkisen Lordin lopetettua (josta tuli ainakin mulle koko ajan mieleen enemmän jokin Paula Koivuniemi -henkinen dragshow kuin hevikeikka – siis ihan hyvällä tavalla) ja HIMin Buried Alive by Loven startattua.

Päiväkodista Dynamoon ja greippilimun sumuisessa aamuyössä takaisin Karibiahotellille, jossa aulaili vielä iso muusikkoretkue yökerhon mentyä kiinnikin. Aamulla vesiliukumäkiin ja vesihierontaan, Piina Coladat hotlan pseudokuubalaisessa baarissa – ja festarialueelle erilaisia passeja ja rannekkeita kinuamaan. Tai Anssi itse asiassa lähti maalle ja Antti stadiin. Mutta hieno tarjonta oli, varsinkin Mew ja Manicsit olivat allekirjoittaneen mieleen.

Setti

1. Letitä tukkani 2. Tällaisena kesäyönä 3. Onnelliset kohtaa 4. Kaupunki allapäin 5. Luoksesi 5. Ei mun oo hyvä olla yksin 6. Nimikirjaimet 7. Sä 8. Elena 9. Vastusta mua 10. Minne katosi päivät 11. Kun tuuli oli viilee e. Kun puut tekee seittiä - en ole ihan varma järjestyksestä.

RockPerryyn oli lähtö vasta kello kaksi, aloitusaikamme ollessa 23.00. Perry järjestetään ilmeisesti neljättä kertaa, ollen allekirjoittaneelle uusi tuttavuus. Eikä alueeseen kyllä tullut tutustuttua nytkään, ilmeisesti sama missä surullisen kuuluisaa Rantarockia aikoinaan pidettiin. Paikalle kaahatessamme Lumo soittelihe menemään ja kahta vuoroa tekevät Antti, Jukka ja Kake olivat bäkkärillä vastassa Donkkareiden jo vedettyä settinsä.

Koskapa olin unohtanut sanoa Antille ja Jukalle jo aikaisemmin antaneeni BotniaTV:lle luvan taltioida keikkaa, homma oli tullut puun takaa ja yllätyksenä, ja pojat olivat leveinä kieltäneet kenenkään näin lyhyellä varoitusajalla kuvaamasta yhtään mitään. Vaikka vika, infokatkos ja väärinkäsitys oli kokonaan minun, oli mukava tulla ampuneeksi Antin ja Jukan kukkoilu alas.

Eli keikka siis kuvattiin, ja taas kävi se sama klassinen: Yksi kuvaaja parkkeeraa puolen metrin päähän etuviistoon kykkimään koko keikan ajaksi, ja koko ajan saa varoa ettei kitaran lavalla lasauta suoraan linssiin. Lieneekö edesmenneestä Jyrkistä opittu, että hienointa livekuvaa kitaransoitosta on loputtomat alaviistolähikset kitaristin sormista? No, makunsa kullakin. Alotusbiisin Letitä tukkani rakenne meni iloisesti metsään, mutta muuten keikkaa pidettiin varsin onnistuneena. Tiukka 45 minuuttia ei jättänyt paljoa pelivaraa setin rakenteeseen, joten Elena ja Onnelliset kohtaa jäi pois – siis sellaisista biiseistä mitä tällä hetkellä on hinku soittaa. Tempot olivat kuitenkin sen verran riuskia, että Kun puut tekee seittiä ehdittiin juosta ylimääräisenä lavalle soittamaan.

Sitten ei muuta kun Sonata Arctican seikkailuhevin tahdissa kaahattiin kohti hotellia ja sen vieressä sijainnutta Hullua Pulloa, jonka black jack -tiskille hävisin musertavat 58 euroa.

Koska mikään välipysähdyspaikka ei ollut auki, saavuimme Raumalle sata tuntia etuajassa. Sää oli loistava, paikalla oli vain lokkeja ja unelias autossa nukkunut Dan Tigerstedt, joka kertoi että Raumallakin edellispäivien säät oli ollut niin sanotusti suolesta. Paikalla odotti myös vanha kunnon Ville Kauhanen, SMG:nkin matkassa pyörinyt monitorimies, joka nyt oli töissä talon puolesta.

Keikka oli yhdeltä ja hieman uneliasta yleisöä tuli koko keikan ajan lisää, Antti vaan oli spiikkihalvauksessa koska kevätrundilla Kauhanen oli haukkunut Antin spiikkailua todella pitkään ja piikikkäästi. Nimikirjaimet jouduttiin missaamaan kun Terhin ääni oli mennyt (meni itse asiassa jo Provinssissa, eikä ole ehtinyt palautua kuivasta ja tylsästä juhannusaatosta huolimatta) – tai tulihan sieltä ääntä ulkopuolisen korvin ihan hyvin loppuun asti. Elenaakaan ei vedetty, joten setti oli todella peruskauraa, mutta kaikki olivat hyvällä tuulella ja innoissaan lavalla ja sieltä tullessaan. Kuten eilenkin Kosonen jäi lavalle Maijan keikkaa varten (jonka jälkeen soitti taas YUP ja hieman myöhemmin illalla Donkkarit! Vittu mikä dela soul -ilmiö!) Raumalla oltiin iltakymmeneen asti ja hauskaa oli, välillä käytiin mereen rakennetussa ihme ravintolaproomussa kattomassa bändejä, välillä lojuttiin bäkkärillä vetämässä Hawaiian Orgasmeja. Rantasauna ei tänä vuonna ollut käytössä (koska Kiss FM SAATANA oli varannut sen omaan käyttöön tms.) ja kymmenet Suomen huippuartistit jäivät ilman juhannusuinteja.

Kotimatka meni sitten niin joutuisasti Jägermeisterin parissa, että kerettiin vieläpä anniskeluliike Lost & Foundiinkin. Forssan autokeitaalla otettiin Donkkareita kyytiin että toinen bussi pääsi lähtemään kohti Lahtea. Itselläni on vieläkin lunastamatta farkkujen takataskussa Luonto- ja Casinoarpa siltä pysähdykseltä.

Nää oli aika niheitä nää aloitusajat, mutta keikat oli silti kivoja ja Suomen Jussi ihana. Jatketaan!

Setti

ei jaksa muistaa välittää

Jämsällä oli typötyhjää, kylmää ja sateista kun paikalle tultiin, mutta mikä tahansa ilmeisesti oli parempi kuin matkan varrelta mukaan koukattujen Kaken, Antin ja Jukan eilispäivän Kouvolan Keskiyön Juhlaplaneetta.Koska meillä oli aloitusaika klo 14.00, saimme tehdä soundcheckin rauhallisella aikataululla tyhjälle kuraiselle kentälle.

Jostain teitä sissejä kuitenkin ilmestyi sadeviitoissa tai ilman, ja sanotaanko nyt suoraan, että siinä säässä minä en olisi välttämättä vaivautunut itseäni katsomaan. Joten kiitos olosuhteisiin nähden kivasta keikasta. Sitten itseasiassa ruvettiinkin vaan venttaamaan iltaa – Donkkareiden vedon loppumista – että päästäisiin Tampereelle yöksi. Jossain vaiheessa äkättiin Mauron ja Peten kanssa mennä paikalle raahattuun jättijacuzziin, jossa minä ja Mauro lämmiteltiin lopulta ilmeisesti jopa viisi tuntia sikarit ja bisset kädessä. Ei paljoa kylmä tihkusade haitannut.

Setti

ei jaksa muistaa välittää