Ruisrock, Turku 5.7.2003
Siirtymä Ruissaloon oli aika teleportinomainen Anssille, Kössille, Terhille ja minulle Syken ajaessa enimmäkseen nukkuvaa lastiaan länsirannikkoa etelään. Hotellilla emme oikein ymmärtäneet Antin ja Jukan hoputusta alueelle tulossa (DH oli vetänyt jo keikkansa rantalavalla). Vasta alueelle päästyämme täysin epävirallisia teitä joku tuli sanoneeksi meidänkin bussilastillisellemme keikan siirtyneen yhdeksästä seitsemäksi. Eli bäkkärille pysäköityyn bussiin kuivaharjoittelemaan kertaalleen Elenan rakenne läpi, roippeet kasaan lavalle, soundcheck, ja keikka käyntiin.
Provinssin ohella ja varmaan edelläkin SMG:n historian paras festarikeikka: Antti soitti päivän toista keikkaansa ja oli saattanut ottaa puoli tuoppia liikaa ja tempot pysyivät sitä myöten pätevinä – ja välispiikit olivat aika huimia, varsinkin bändin parhaan hanurin omistajan julistaminen (Antti). Pitkään jaapattu Elenan tempokin löytyi lopulta yleisön handclapsien avulla, jonka olenta muutenkin oli ihanaa, suloista, runsaslukuista, eloisaa ja äänekästä. Thank-you-we-love-you-all!!!
Illan mittaan oli vielä mahdollisuus nähdä muita bändejä, sillä bussimme starttasi kohti Turun yöelämää vasta camphenkisen Lordin lopetettua (josta tuli ainakin mulle koko ajan mieleen enemmän jokin Paula Koivuniemi -henkinen dragshow kuin hevikeikka – siis ihan hyvällä tavalla) ja HIMin Buried Alive by Loven startattua.
Päiväkodista Dynamoon ja greippilimun sumuisessa aamuyössä takaisin Karibiahotellille, jossa aulaili vielä iso muusikkoretkue yökerhon mentyä kiinnikin. Aamulla vesiliukumäkiin ja vesihierontaan, Piina Coladat hotlan pseudokuubalaisessa baarissa – ja festarialueelle erilaisia passeja ja rannekkeita kinuamaan. Tai Anssi itse asiassa lähti maalle ja Antti stadiin. Mutta hieno tarjonta oli, varsinkin Mew ja Manicsit olivat allekirjoittaneen mieleen.