Scandinavian Music Group

Sunnuntaina oli aika laskeutua Rovaniemeltä alas Oulun korkeudelle (ja taas kerran bongata Oulu 100 -tiekyltti… saman kyltin perusteella olisi muuten voinut tehdä myös 18 km Simoon -kappaleen. Olisikohan ollut ihan yhtä iskevä nimi?). Keikka oli merkattu alkavaksi jo 21.30, joten hitaan soundcheckin jälkeen ei jäänyt paljon muulle kuin ruokailulle aikaa. Pientä yritystä oli saada hotellihuoneen puhelinkopin kokoinen sauna päälle mutta se ei ehtinyt lämmetä kuin 47-asteiseksi.

Takahuoneeseen tungettiin täpötäyden 45:n yleisömassan läpi ja keikka taidettiin saada alkamaan melkein ajallaan. Rovaniemen yössä nuhjaantunut energiatasoltaan nollassa oleva bändi syttyi välittömästi oululaisyleisön käsittelyssä, ja lopulta tästä tuli kyllä ehdottoman ikimuistoinen ilta. Missä olet Lailan? ja 100 km Ouluun kohdilla kuullut yleisöhuudatukset on meillä tupannut jäämään harvinaisuuksiksi, mutta sitä ainutkertaisemmalta ne saivat illan tuntumaan. Suurkiitos, ryhmähalaus – ja sitten karaokeen!

Karaokebar -karaokebaarissa kuultiin ainakin seuraavat kappaleet Toiset meistä (Antti) Baby One More Time (Kössi) Feel (Joel) Laulu kuolleesta rakastetusta (Terhi) Ebony & Ivory (Anssi & Kössi) Fame (Anssi feat. SMG) ja Close To You (Paapu). Taso oli muutenkin huimaava, Oulu tuntuu olevan väärällään aivan loistavia joikhaajia!

Mahtava reissu. Niinkuin moneen kertaan todettiinkin matkan aikana: Lappi on kuitenkin ihan eri!

Vuokrakamoilla soittamisessa on se hyvä puoli että voit tilata lavalle mitä haluat/mitä Lapin läänistä löytyy, eikä tarvitse soittaa omilla paskoilla (saatikka kantaa niitä). Ongelmia tulee vasta siinä vaiheessa jos ei eläessään ole edes vaivautunut miettimään mitä haluaisi. Niinpä olin delegoinut vahvistinvalintani Miikalle, joka tilasi Leville passelin Voxin ja Tivolille vielä paremman Fenderin. Kuten olemme varmasti monessa paikassa mainostaneet, on Tivoli kenties Suomen kivoin keikkamesta. Ja Comicossa Suomen paras artistiruokailu. Joten kaikki olivat jo etukäteen aika mehuissaan päiväohjelmasta.

Ja mehuissaan oltiin keikan jälkeenkin. Alkuillasta tullut tieto ja ymmärrys siitä että Eput olivat keikalla toisaalla samassa kaupungissa huoletti hetken aikaa kovastikin, mutta täyttyihän se Tivolikin. Ja keikka oli mitä mainioin. Varsinkin Ilman sinua olen lyijyä on vanhemmasta materiaalista nousemassa Kaikkien Aikojen Encoreiden joukkoon. Samoin 100 km Ouluun sai vielä uutta puhtia ylimääräiseksi numeroksi siirryttyään. Kiitos jälleen kerran koko Rovaniemelle viimeistä poroa myöten!

Alppicup oli sitten peruttu, joten päivälle suunniteltu ulkoilmakeikka (ehkä onneksi) oli peruttu, eikä aikataulu ollut ihan niin tiukka kuin pelättiin. Lapinrundin logistinen tetrishaaste oli ratkaistu Finnairin lennolla Kittilään ja pakukyytiin siitä eteenpäin. Vahvistimet ja rummut oli vuokrattu paikan päälle joten lähtöselvityskään ei mennyt ihan liian suureksi odysseiaksi.

Levillä oli lunta jo aika paljonkin, mutta mehän emme laskemaan joutaneet (eipä olisi ollut vielä hissitkään päällä). Lainakamojen kanssa tehtiin lounaan jälkeen huolellinen check, jonka jälkeen kiirehdittiin takaisin syömään. Ja saunomaan.

Lomakylä ei luonnollisesti ollut lähellekään täydessä vauhdissa, mutta yllättävän paljon porukkaa Kreisiporossa kuitenkin oli ja juhlatilaisuuteen tuli ihan hyvä draivi. 7 metrin korkuinen lava jättää kuitenkin yleisön (kirjaimellisesti) hieman etäiseksi artistille, mutta hyvä aloitus Lapin sykkeelle kuitenkin. Keikan jälkeen tutustuttiin hornashottien saloihin ihan pieteetillä. Laulavaa Kimiä ei muuten näkynyt mutta Keke oli.

Yllättävän selkeitäkin muistikuvia vuosien takaisesta UB-visiitistä tuli hirsirakennuksissa zombaillessa, mutta nyt liikkeellä oli paljon säyseämpi ja aikuisempi ryhmä. Kohti Rovaniemeä lähtenyt porukka nousi autoon omin jaloin, polttamatta yhtään kelohuonekalua ja tanssimatta yhdelläkään Kammin lounaspöydistä.

Facebookin ihme mahdollisti tällaisenkin keikan: “One-of-my-best-Facebook-friends” Aleksi Pahkala Radio Helsingistä kyseli taannoin josko tulisimme soittamaan pienoiskeikan heidän klubi-iltaansa, ja minä siihen messageen että eiköhän me jollain kokoonpanolla jotain epävirallista saada aikaiseksi juu. Sitten keikkaillan lähestyessä katseltiin että miten se arpaonni ja aikataulut suosii, ja kokoonpanoksi varmistui meikkis, terhi, Paapu ja Anssi. Sovittiin siis Anssin kanssa että se vetää pystybassolla ja hoidetaan show tällaisena mustalaisjazz-sovituksena. Tupa oli täynnä ja yleisö oli aivan mahtavaa, hurraten kärsivällisesti Nauravan turskan kallonkin ex tempore -läpisompailulle. Ainakin Emmylouhun löytyi ihan uusi, renkuttelevampi lähestymistapa. Iltamissa kuultiin 8 biisiä uudelta levyltä ja meillä (ja varmasti teillälkin?) oli ihan mielettömän kivaa! Thank you for the DJ’s!

Ja kaikkihan tulee sitten Virginiin 7. joulukuuta eikö?