Scandinavian Music Group

Iso Amerikanmeininki sai jatkoa lauantaina, kun Terhin kotikaupunkiin lähdettiin blingbling-stailiin lähijunalla – lähimmäistäni en kavalla, mutta sanotaan nyt niin, että ainakin allekirjoittanut oli niin peeaa, että pummilla tuli mentyä. Yano oli uudehko, tilavan kaksion kokoinen mukava mesta, jonka kokolattiamattoinen, mukavilla sohvilla reunustettu lava oli harvinaisen syvä (melkein soitettiin “jonossa”). Soundcheck oli mitä oli, Oksu-Antti kattoi että PA:sta tuli jotain Jukan jännätessä Hjallis-areenalla surullisten kotikisojemme pronssiottelua, ja Kauhanen avasi monitorikanavat korviimme.

Ruoka oli ja sen jälkeen valuimme alakerran bäkkärille. Esitin Terhille sähköttömällä kitaralla sen sanoihin tekemäni aika valmiin biisin nimeltänsä 100 km Ouluun. Saattaa olla, että kun Elenaan halutaan gospelkuoroa, niin tähän pitäisi saada länkkärikuoroa hakusanalla John Wayne. Hoituisikohan se niin, että laittaisi niille gospeljäbille vaan stetsonit päähän? Kai siinä vähän saundi muuttuu jos ollaan 1000 gallonan lännenhatuissa? We’ll see.

Illan keikka aloitettiin siinä 23.40, Anssilta meni Letitä tukkani kertsiin saakka saada pihaustakaan bassostaan joidenkin puolalaisten piuhakytkentöjen ansiosta. Muutenkin soitossa oli vähän sellaista Yllätysten Ilta -meininkiä, mutta hauskaa ja vallatonta oli. Kauhanen oli pari päivää nillittänyt, että Antin välispiikit ei oo enää yhtään hauskoja, vaan vitun masentavia ja aneemisia – tähän huutoon Antti vastasi esittelemällä Terhin Järvenpään Pate Mustajärveksi ja esittämällä rytmikästä puhelaulua Kaupunki Allapäin -kappaleen introon niin, ettei Terhi saanut ekaa säkeistöä laulettua ollenkaan naurulta. Olimme kuin olohuoneessamme epälavamaisella lavalla ja tunnelma oli sitämyöten äärimmäisen välitön. Thank you.

Yöllä pantiin kamat kasaan (jätettiin Antti, Nykaenen, Kauhanen ja Oksu roudaamaan) ja jaettin taksi stadin yöhön. Se oli kevätrundi about siinä – kiitos ihan tosi ältsisti kaikille – tää on ollut aivan ainutlaatuisen upee kokemus hei – kokemus schmokemus, blaa blaa blaa – Provinssissa nähdään!

Setti

1. Letitä tukkani 2. Tällaisena kesäyönä 3. Onnelliset kohtaa 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Luoksesi 6. Kaupunki allapäin 7. Nimikirjaimet 8. Sä 19. Vastusta mua 10. Minne katosi päivät 11. Kun tuuli oli viilee - e. Kun puut tekee seittiä e. Jos osaisin

Anssi, Terhi ja minä lähdimme tälle viimeiselle “rundin” pätkälle mahdollisimman epädramaattisesti Espoon bussilla – Kössin mentyä jo edeltä ja Antin, Jukan ja Villen roudatessa pakulla. Espoossa oli tietenkin lämpimämpää kuin Helsingissä (koko Espoon kaupunkihan on lattialämmitetty) ja kauppakeskus Ison Omenan liiketiloja koristi mieluumminkin Bang & Olufsenin kuin Tiimarin logot. Ravintola Boom oli tooodella bizarrinoloinen keikkapaikaksi (ja sai monet ihmettelemään keikkamyyjämme täysijärkisyyttä): Ison Omenan toisessa kerroksessa, hissiaulasta Kelan konttoria vastapäätä sijaitseva, Hienomman Ruokaravintolan hillittyä atmosfääriä tavoitteleva mesta. Siellä täällä keski-ikäisiä pariskuntia leikkaamassa viinikukkoaan. Hipsimme kamat “lavalle” (0,0mm korkea kokolattiamattoalue) ja rupesimme venaamaan, että ravintola suljetaan, leipäkärryt ja huonekasvit viedään sivuun ja paikka muuttuu Espoon sykkivän ja paheellisen yöelämän keskukseksi.

Siinä yhdeksältä teimme pikaisen tsekin ja vetäydyimme bäkkärille, joka oli, no, itse kauppakeskus. Olimme melko varmoja, ettei paikalle tule ristinsielua, mutta toisin kävi. Keikka oli kaikkien mielestä hyvä ja hauska, ja Nykänen jopa äityi kehumaan suoritustamme kevään ehyimmäksi tai jotain (hmm… “tärkeintä mulle esiintyjänä on rock-keikan eheys” tai “mikä on ehyin keikka mitä sä oot ikinä nähnyt? Must Guns’n’Roses veti ihan sairaan ehyen keikan Roskildessa!”). Mutta kehu sekin.

Kun kamat oli lopulta saatu pakettiin, meni yöbusseja enää sen verran hintsusti, että kotimatka tehtiin taksikyydillä.

Setti

1. Letitä tukkani 2. Tällaisena kesäyönä 3. Onnelliset kohtaa 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Luoksesi 6. Kaupunki allapäin 7. Nimikirjaimet 8. Sä 19. Vastusta mua 10. Minne katosi päivät 11. Kun tuuli oli viilee - e. Kun puut tekee seittiä e. Jos osaisin

Nykänen oli oliko se nyt Imatrala kiinni jossain aiemmin sovitussa työtehtävässä, joten tämä ilta tehtiin täysin poikkeuksellisesti varamiksaaja Pyryn kanssa (Hei Pyry, kiitos Pyry). Monitorimieheksi tuli pitkästä aikaa Kauhasen Ville, ja tsekki tehtiin tätä myöten ajan ja rauhan kanssa. Mielestämme kovinkin timanttinen setin rakenne päätettiin jättää jälleen verraten lyhyeen muotoonsa, varsinnii ku iltamissa oli mukana myös Ihmepoika ja Varaque.

Tsekin jälkeen kukin liukeni taholleen – itse jäin tekemään vielä yhden haastattelun ja syömään ilta-aurinkoisessa kahvilassa artistisafkan ennenkuin menin kotiin nukkumaan pariksi tunniksi. Palatessamme paikalle jouduimme toteamaan yleisömäärän olevan melko antiklimaattinen, niin kuin vähän pelättiinkin. Überpaska vappusää piti juhlakansan pois kaduilta ja jatkomestoilta, eikä rock-konsertti ehkä sitten ole kaikkein suosituin vappuillanvietto. Ja Nosturi on siitä omituisen epävarma paikka, että korkeaprofiilisemmatkin aktit saattavat siellä joskus hukata yleisönsä. Pääsyy kuitenkin lienee se, että meidän bändi on aivan vitun ankee pumppu jota sokeat koiratkaan ei halua katsomaan!

Anyway Hemingway, itseasiassa kun Ihmepojan jälkeen lavalle marssittiin (Kössi tietenskin jo toista kertaa), meininki ja poljento oli heti ihan mallikas ja kohdillaan, enkä oikeastaan löydä illasta mitään purnattavaa paitsi Antin muutamat puujalanomaisen pitkänkankeat välispiikit.

Keikan jälkeen takahuoneeseen toimitettiin henkilökunnan toimesta ylimääräinenkin vappujallu, joten kamat varastoon roudattuamme iltamat jatkuivatkin sitten aika viistossa kondiksessa.

Setti

1. Letitä tukkani 2. Tällaisena kesäyönä 3. Onnelliset kohtaa 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Luoksesi 6. Kaupunki allapäin 7. Nimikirjaimet 8. Sä 19. Vastusta mua 10. Minne katosi päivät 11. Kun tuuli oli viilee - e. Kun puut tekee seittiä e. Jos osaisin

Hyödyttömän välipysähdyksen jälkeen saavuimme Seinäjoen Vaakunahotellille ja sen käsittämättömästi nimetylle Botton Clubille, jossa oltiin viikko sitten käyty juhlistamassa kokemusrikasta Evijärven keikkaa. Koska kello oli mitä oli, lähdin Antin ja Jukan kanssa Rossoon (tms. kanapasta ja alkuraaste -mesta), johon valui myös monitori-Kake ja Anssi, ja lopulta Terhikin. Hajamielisen safkaamisen jälkeen siirryimme Palaverin terassin helteeseen ja julistimme terassikesän alkaneeksi. Jossain vaiheessa flunssainen Kössikin kipitti siihen kauneusuniltaan. Duunissa sinä iltana kiertueensa viimeistä keikkaa tehneen YUP:n Jannekin oli siellä, ja kaikilla oli äkillisestä helteestä johtuen melkein Provinssi-olo, että missäs vaiheessa ja keneltä pummitaan kyyti festarialueelle.

Sen sijaan möngimme lopulta tunkkaiseen ja pimeään yökerhoon roudaamaan ja tekemään soundcheckiä. Lava oli epämääräisen muotoinen, korkuinen ja oloinen, Bacardi Breezer -pilipalitrancediskovibat voimakkaasti sisustuksessa läsnä, mutta kaikki odottivat iltaa innolla hienosti menneiden keikkojen jälkeen. Yökerhossa ei ollut minkään valtakunnan bäkkäriä, joten keikalle saavuttiin hissillä Antin ja Jukan huoneesta. Itseasiassa setti meni erittäin hyvin, ja yleisöäkin oli hyvin (varsinkin verrattuna siihen että korttelin päässä soitti YUP), mutta response siltä suunnalta tuntui jotenkin pikkiriikkisen vaisulta, if I may say so. Ehkä pitkä pääsiäinen oli vetänyt juhlijansa jo vähän piippuun, ehkä Bottonin tunnelma vaan on niin spede, ehkä yleisö olisi kaivannut sekaansa muutaman umpikännisen teinin Duunista. Joka tapauksessa jälkimaku oli sellainen “ihan all right”, lava pakattiin työn sankareina ja shotit juotiin jo erittäinkin hyvillä mielin.

Paluumatkalla katsottiin Vanilla Sky loppuun sekä sympaattisen ihmisläheinen romcom Usko koetuksella, jota Antti tosin ilmeisesti vihaa silmittömästi. Mutta se olikin lähtenyt jo yöjunalla kikeen.

Setti

1. Letitä tukkani 2. Tällaisena kesäyönä 3. Onnelliset kohtaa 4. Ei mun oo hyvä olla yksin 5. Luoksesi 6. Kaupunki allapäin 7. Nimikirjaimet 8. Sä 19. Vastusta mua 10. Minne katosi päivät 11. Kun tuuli oli viilee - e. Kun puut tekee seittiä e. Jos osaisin