Scandinavian Music Group

Vappu, Vanhan akustiikka ja haalarikansa. Kolme asiaa jotka vaihtaisin tuubiin Turun sinappia. Siihen nähden ja siitä huolimatta aivan timanttinen keikka. Kaikilla oli täysin kakofoninen kuuntelu Issakaisen kovista ruuvailuista huolimatta, mutta mitäpä pienistä. Ota minusta puolet kuultiin pitkästä aikaa, joskin se saattoi hieman hukkua tähän Vanhan runsaaseen akustiikkaan. Ehkä itselleni illan kohokohdaksi nousi tavallistakin keinuvampi Lupaus kesästä sekä tietenkin Banjo, jossa vaihteeksi taas soitinkin banjoa, ja josta muutenkin liekeissä ollut Terhi veti ilmiömäisen tulkinnan. Loistavat kemut, loistava yleisö, me kiitämme! Ja kiitos Montevideolle Rhodesin lainasta!

Aikanaan siskoni Vilman kysyessä lähdimme mielellämme Akseli Ensemblen Herätys!-klubin esiintyjiksi, ja kivaahan siellä olikin. Juho Milonoffin, Timo Torikan, Kalle Chydeniuksen, Laura Malmivaaran ja Vilman Mitä te odotatte -spektaakkeli yhdistelee runoja, tekstejä, lauluja ja sen sellaista poikkitaiteellista ja poliittista, tukeutuen vahviten kuitenkin Vilman bassonsoittoon. Nähtyäni shown jo aiemmin Gloriassa, kävin sound checkin jälkeen kotona, mutta palasin kuvaamaan loppukeikalta matskua taiteilijoiden arkistoihin.

Tiistai-illan epäklubimaisesta ajankohdasta klubi oli klubimaisen täynnä ja tunnelma kohdallaan. Oma show’mme meni omasta mielestämme loistavasti, tosin niin tuntuvat nykyään kaikki keikkamme menevän. Tämä ilta oli pienen tilan ja Antin sutikomppailun myötä vieläkin akustisempi kuin monet. Kössin kiipparioptiotkin olivat olemattomat kun AE:n käyttämät synat osoittautuivat hyper-kasareiksi saundeiltaan, ja me taas olemme niin kerjäläisiä kulkureita ettei mukaan sattunut omia. Mutta koska yhteissoittomme tätä myötä perustuu täysin sille että vain kuuntelemme Miikan lap steeliä ja Kokkosten siskosten yhteislaulantaa ja hymyilemme tumput suorina, ei tällä ollut suurta väliä.

Ensi-iltansa sai häpeilemättömän lenseä Emmylou, jota hyräillessä maailma tuntuu aina vähän siedettävämmältä paikalta.

Alkuvuoden pitkä keikkatauko nirhattiin hengiltä keväisenä perjantaina Helsingin Virginissä. Suurien puheiden ja nollan treenaamisen myötä olemme ajatelleet uudelleenrakentaa livekonseptimme vakituisesti akkarimpaan suuntaan, tai niin, ettei keikat erikseen olisi “akustisia” vaan että kokonaisuus nyt vaan olisi uuden materiaalin myötä kevyempi. Antti soitti sutien sijaan ihka oikeasta puusta veistetyillä kapuloilla ja Vierailla kallioilla ja Ylpeä sydän kuultiin taustanauhojen kanssa, mutta muutama vanhempi biisi oli uudelleensovitettu notkeammiksi versioiksi, ja uusi materiaali tietty on edelleen sitä hoikempaa sovituslinjaa.

Steen1:n vaalibileissä Terhin ja minun duona esittämämme Kirsikkapuu sai koko bändin ensiesityksensä, ja mainiosti menikin. Huoli kantrifolk-sekoilun ja nousukännisen yleisön kohtaamisesta oli turha – yleisöresponse oli aivan mahtavaa! Jopa siinä vaiheessa kun vaivalla hankkimani lainabanjo (oma jäi Porvoon studiolle) osoittautui täysin virityskelvottomaksi kesken setin, ja sähläilyni venytti biisin välin niin pitkäksi että spiikkaava Antti olisi ehtinyt lukea yleisölle koko Vanhan Testamentin – Koominen sekoilu tuntui vain tuovan yleisön ja bändin entistä lähemmäs toisiaan. Paapu ja Miikka olivat molemmat tonteilla, ja tämän kokonpanon synergia tuntui niin hyvältä että vaikea kuvitella miksi sitä enää ilman niitä keikkoja tekisi. Miikka sai jopa kaksi kieltä pedal steelistään katki – friikkiä.

Terhi oli hiukan huolissaan vielä tämän rock-keikan ja akustisuuden välimaaston kumpuilusta, mutta yleisfiilis keikan jälkeen oli aivan tajuton. Kiitos Korkalaisen Jaskalle saliäänen hoitamisesta lyhyellä varoitusajalla, kiitos Esalle monitoreista, ja kiitos ennen kaikkea ilmeisesti loppuunmyydylle Virgin Oilille mahtavasta meiningistä – jotenkin surrealistista huomata että tämmöinenkin mökki saatiin täyteen!