Scandinavian Music Group

Festivaalikesän 2011 kunniaksi – ja koska näitä nyt on tullut tehtyä: Melkein kuin uusi impressionistisen videopäiväkirjan muodossa:

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=aLs0aFrb97c[/youtube]

(more…)

SMG siirtyy legendana syntyneen Ruisrockin vetonsa jälkeen festarilavoilta takaisin klubeille. Tänä viikonloppuna Skänksit esiintyvät Helsingin Virgin Oilissa ja Turun Koomassa. Kesäloman aikana Joel on myös leikkaillut ja kuvaillut lisää musiikkivideoita Montrealin ja Kauniin Marjaanan jatkoksi, joista ensimmäisenä nähtävä Omenankukan terälehtiä dokumentoi SMG suomalaismediassa vähälle huomiolle jääneen promootiokiertueen Nashvilleen.

Vaikka koko yhtye oli Finlandia-talolla kannustamassa, kruunattiin Antti lopulta vain Maestron perintöprinssiksi (kaiketi, jos Moona-Liisa Malvalehto ryvettyy vuoden aikana musiikkiskandaaleissa, ottaa Antti Maestron tehtävät hoitaakseen), mutta keväkiertue saatiin kaikessa lyhykäisyydessään valmiiksi selkeästi voittajina. Siitä lisää comebackin tehneessä kiertuepäiväkirjassa!!!

Ja heti perään tuli kesäkuun ainoa keikka Provinssin päälavan sunnuntaissa. Josta laveammin myöhemmin virallisen kiertuepäiväkirjamerkinnän muodossa, mutta sanotaan että satoi, paistoi, nauratti, itketti ja yhtään bändiä ei nähty! Ja nyt kun vauhti on päällä, on hyvä vetää seuraava keikka heti tossa heinäkuun viides! Huhhuh mikä tahti!

PS. Rokkikaupassa Joelin suunnitelemia Manner t-paitoja ja mitä tunikoja noi on!

Pe 29. Huhtikuuta – Jyväskylä

Kohti Lutakkoa!!! bussimme nimi oli kuulemma kolhon muotoilunsa vuoksi “Neuvostoliitto”  – toivottavasti ei hajoamista enteillen. Kuulemma täysin kunnostettu ja siivottu kotiteollisuuden ja kaiken maailman hevisaurusten jäljiltä, mutta ei se nyt ihan Konalasta haetulta vaikuttanut. Ja heti kärkeen ilmastoinnin kanssa jotain, joten hikinen startti rundille tuli.

Lutakossa annettiin soundcheckin jälkeen ihastuttavalle Wedding Crashersille, joka tulisi seuraamaan meitä muutaman kaupungin verran kuin hai laivaa. Antti on tuottanut niiden sitten jossain vaiheessa julkaistavan albumin. Check it out.

Ilta oli vissiin loppuunmyyty ja yleisö lämmintä kuin tuore pullapitko Crashersien jäljiltä, joten lavalle oli ilo mennä. Setissä oli hulppeasti yhdeksän (kaksi päivää aiemmin julkaistun) Manner-levyn biisiä, joten kyllä se draamallisesti oli joissain kohdissa ihan levällään. Kuin apupyörät lapsen fillarista oli setistä pudonnut kokonaan Minne katosi päivät, joka sentään on kuulunut joka hiton keikalle aina. Kaipasiko sitä kukaan?

Avausta pidettiin puolen bändin mielestä loistavana, mutta minä ja Terhi taidettiin olla vähän epäileväisiä, ja Terhi tietenkin syyhysi innosta päästä vaihtelemaan biisien paikkoja & c. Bäkkärillä oltiin iloisin mielin ja pitkään, mutta loppuilta ei jatkunut hotellin Amarilloa pidemmälle.

La 30. Huhtikuuta – Seinäjoki

Väenpaljoudesta huolimatta Rytmikorjaamo on aina ollut meille hivenen liian iso paikka, mutta nyt oli kuitenkin vappu ja omaakin vetonaula-gravitasta hehkuva Stella lämppämässä, joten kaitpa tämäkin kerta onnistuisi.

Kamat saatiin lavalle hivenen myöhässä kun lavalta piti siivoilla jotain Seinäjoen kaapunninorkesterin päiväkonsertin patarumpuja. Kaunista Marjaanaa hiottiin liveisempään muottiin soundcheckissä, niinkuin muutamaa muutakin eilen hivenen puisevaksi jäänyttä vetoa.

Kieliä vaihtaessa mun akkarista hajosi tallapinni, mutta Miikka sorvasi rumpukapulasta uuden porakoneella ja viilalla. Mikä on aika hieno suoritus kuna rumpukapula on semmonen rumpukapulan kokoinen ja muotoinen, ja tallapinni sellainen golf-tiitä pienempi ja nuppineulan muotoinen.

Keikka oli riehakas mutta ehkä vieläkin semmoinen 8 1/2 suoritus joidenkin (tällä kertaa eri) bändiläisten mielestä.

Pe 6. Toukokuuta – Turku

Daaaamn youuu Jare & VilleGalleeee! Turkuun lähdettiin listakakkosina, ja eikös siinä Klubin edustalla ollut koko iltapäivän roudauksien ajan semmonen sadan teinin ruuhka – odottamassa pääsyä naapuriin limukeikalle katsomaan – – you guessed it – Jare & VilleGallea!

Soundi ja tsekki oli hyvät, tällä kertaa Tommi Saarikivi Kössin tilalla, joten taas pientä ylimääräistä testailua ja sovittelua. Joku haastattelu johonkin traditionaalisten kinkkikanatofu-artistisafkojen aikana, ja sitten hotellille. Tommi ehkä katto jotain lätkää, mutta mä en kyllä rekisteröinyt kuka pelasi ja miten.

Wedding Crashersit kuulosti hyvältä iltamiin saapuessa, ja koko bändissä oli bäkkärillä semmonen kutina että tänään lähtee ne loput alkukankeudet jäsenistä. ja niin lähtikin! En muista koska varsinaisesti paskaa keikkaa Klubilla olisi ollutkaan vaikka äänet olis mennyt, mutta olipahan kyllä aivan vitun asiallinen veto. Joet, korvet, niemet oli viime viikonloppuna ollut hankala, mutta nyt se loksahti. Ehkä yhteiskunnallisessa diskurssissa päätään nostaneet nationalistiset läpät lopulta toivat livetilanteessa esiin kappaleen tekstissä piilevän protestilaulun?

La 7.  Toukokuuta – Tampere

Ja lisää taivaan mannaa! Taasen ja myöskin loppuunmyyty Tampere – vaikka siis päivällä oli vielä kaksi lippua trillerinomaisesti myymättä, mutta ne meni soundcheckin aikana. Mukana kulkenut valomies Mäksä on saanut näihin keikkoihin jotain persoonallista esillepanoa (mistä visualistiikasta me ei aina olla oltu niin stresseissä…) ja hyvältä se näytti tänäänkin mitä se välkytteli checkissä.

Me miehet ratsattiin Tampereen Stocka konvehdeista, juustoista, skumpasta, suklaasydämistä, luomuteelaaduista ja vaahterasiirapista huomista äitienpäivää odotellessa ja Hotellin ylimmässä kerroksessa käytiin ennen keikkaa vielä saunassa ja porealtaassa! Oi ihanuutta! Oi elämänlaatua!

Miikka kävi soittamassa pari biisiä stilikalla Wedding Crashersien kanssa, jonka spektaakkelin just missasin tullessani mestoille. Hö. Mutta siis keikka oli aivan sairaan hyvä! Eläköön työväenkaupunki Tampere!

La 14. Toukokuuta – Vaasa

Koska eräskin raumalainen musiikkiravintola ehti tässä keväällä laittaa ovensa säppeen, jäi viikonlopun saldoksi ns. pistokeikka Vaasaan. Siellä oli semmoinen autenttisen ysäri yökerho nimeltään Royal Night, jossa oli seeprakuvioisia sohvia, pyöreitä ikkunoita sisätilasta sisätilaan ja hedonistista yöelämää korostavat punaiset seinät. Ja lava, jolle mahtuisi hyvin pelaamaan esimerkiksi Cluedoa.

Roudaus, soundcheck ja safka – ja hotellin puolelle. Täytyy myöntää että Vaasaa tuli nähtyä tällä reissulla 1/4-korttelin verran – telkkarista tuli nimittäin Paradise Oskarin Seikkailut Euroviisuissa, jota piti Kössin kanssa yytsiä. Tosi monista esityksistä tuli sellainen olo että olisi vetänyt huumeita. Awesome.

Aika tasan 00.00 alkanut keikka oli aivan sairaan hyvä – Mäksä loihti  muutamasta lampusta on/off tyyppistä binääridynamiikkaa henkivän dramaattisen valoshown, ja meininki oli Hautojen yli -introsta lähtien katossa. Jokainen uudenkin levyn biisi aiheutti “waaah-tää-on-näiden-paras-biisi-ikinä!!!” -tyyppisen kiljunnan, ja yleisöstä joku muistuttikin että seitsemän vuotta sitten ollaan viimeksi ollut kaupungissa. Pitääpä tulla pikemmin takaisin. Vai onko toi seitsemän vuoden “pleasure delay” just se maaginen elementti tässä?

Joka tapauksessa Paradise Oskar 21. sijalle ja kaikki hyvin maassa. Ai niin ja me oltiin noustu albumilistan ykkösiksi! Ja kiitos Vaasan Uuden Kulttuurin Yhdistykselle Volumelle!

Paluumatkalta Neuvostoliitto (tarkemmin sen moottorin tuulettimen hihna) sitten lopulta hajosi maantien pätkälle jonnekin Ylöjärven ulkopuolelle. Monitori-Issakaisen, Kuski-Aksun ja Pedal Steel-Paatelaisen ennakkoluulottomista korjausmuuveista huolimatta Neuvostoliitolla ei enää ollut tulevaisuutta, joten loppumatkaa varten meidät ja backlinemme tuli pelastamaan varabussi Tampereelta. Neuvostoliitto jäi tien poskeen – muistettiinkohan me lukita ovet lähtiessä?

La 21. Toukokuuta – Tavastia

Tässä välissä oltiin vihdoin suunniteltu ja Alavudella painatettu uusi SMG-taustarätti, jonka kävin keikka-aamuna Matkahuollosta noutamassa. Aivan sairaan siisti olikin, niinkuin tsekkiin saapuvien muusikonretaleiden lattialle loksahtaneista leuoista huokailtiinkin. Paikalla olivat myös Essi ja Aliina, Paapun laulukavereita Viidestä. Näillä sulokurkuilla oli tarkoitus ryydittää noin kymmentä kappaletta, ja siinähän se tsekki vierähtikin. Ties mikä monitoreiden vaihevirhe lavalla vaivasi, mutta soundien kanssa kamppailtiin aika pitkään.

Loppuunmyyty keikka alkoi särmästi 21.30 ja oli aluksi oikeastaan vähän varautunut verrattuna Vaasan punk-kaaokseen. Lievä matineahenkisyys (ts. hypnoottisen intensiivinen ja harraskeskittyminen) rapisi pikkuhiljaa, ja Joet, korvet, niemet Essin ja Aliinan siivittämänä ainakin itselläni jotenkin räjäytti pankin. Samoin Lupaus kesästä toimi jotenkin kuutosvaihteella, mikä ehkä toisinaan jää saavuttamatta.

Suurkiitos Essi & Aliina, suurkiitos Wedding Crashers ja kaikki yleisöt!  Great fun was had by all – Festareilla nähdään!!!