Scandinavian Music Group

Helsingissä satoi lähtiessä, koko matkan satoi lisää, ja eniten satoi koko ajan Heinolassa. Onneksi nousevakatsomoinen ulkoilmavenue oli katettu komealla telttakatoksella. Puoli tuntia ennen keikkaa tosin vaikutti siltä että katsomo jäisi tyhjilleen sääolosuhteisiin vedoten, mutta lopulta Heinola näytti että kyllä siellä jyrää sateessakin: Täyttä ja tungosta oli niin teltassa kuin sen ulkopuolellakin. Kiitos Heinola, ja kiitos Holman tilalle luomukaritsatervehdyksestä!

Ankkarockissa piti sataa kaatamalla kaikkien ennusteiden mukaan, mutta vaikka bussilla Korsoa lähestyttäessä näytti taivaanrannassa koko ajan vaanivan Mordorin pilvimassa, pysyi sää oikeastaan ihan mallikkaana. Ankanpoikarockarit Korsolavan avaajina olivat tänä vuonna aivan poikkeuksellisen kovatasoisia, ja vaikka meidän settiin ei kuulunutkaan Deep Purplen Burnia, kaitpa mekin oltiin ihan mallikkaita. Jotenkin semmonen levytempoinen esitys kyllä oli, vähän vedenalainen tatsi soitossa. Mutta en kyllä muista yhdeltäkään vuodelta mitään napakymppisuoritusta näistä kinkereistä. Eli mikä vittu meitä oikein vaivaa? Tai Korsoa?

Hivenen rapeassa väsykuosissa starttasimme Etelään, ilman sen tarkempia ennakko-odotuksia mystisestä Sun Set Beachistä, joka Karkkilasta olisi löytyvä. Mesta osoittautui varsin hipahtavaksi kaikenikäisten rantatapahtumaksi, jossa Tokela ja Melrose vetelivät ajatonta settiä meikkiksen lapsuudenhittiin Rich Little Bitchiin huipentuen. Tokelan leipäähuutava Telecaster pääsi onneksi Paatelaisen “Portable Kitarapaja”-huoltoon varsin sekakäyttöisellä vip-alueella. Scandinavian Music Pantsien veto oli aivan ällistyttävän rela ja mainio. Niinkuin alla olevasta kuvasta näkee koko mestankin olleen. Ihan mieletöntä.

Ilosaarirockin esiintymisajankohdaksi oli määrätty ennen varsinaisten festarien alkamista pidetyn Sulo-klubin ison teltan pääslotti. Sama lentokonehangaari oli aikanaan käytössä päräyttävällä Provinssirockin 2008 keikallamme, joten venue ainakin kohdallaan. Bussimatkalla tuli vielä tietoja mahdollisesta aikataulumuutoksesta Maria Menan konemyöhästelyjen vuoksi, mutta lopulta 00.30 showtime piti.

Ennen omaa keikkaa ehdin hivenen katsoa Reginaa ja Anna Järvistä – mainioita molemmat. Ja niin oli oma keikkakin! Hyvä niin, sillä YleX striimasi koko show’n livenä nettiin (ja siellä se on Areenassa kuukauden ajan katsottavana). Meikkis vähän mogaili muutamia biisinvälejä ja kuuntelu lavalla oli melkoisen kaoottinen, mutta kaikki tuntui soittavan jotenkin aivan vitun hyvin, ja varsinkin Kokkosen siskot loistivat. Ja se yleisö, se yleisö!

Keikan jälkeen hierottiin tuttavuutta ja pohjoismaista yhteistyötä dokauksen saralla Anna Järvisen yhtyeen sekä Anna Järvisen kanssa ensin bäkkärillä ja lopulta Kimmelin yökerhon loosissa. Dom var jävla mysiga och helt sikanaissiga svennisarna – HEJ O TACK FÖR ALLT!