Scandinavian Music Group

Virgin Oil – kappale kauneinta muuta Suomea keskellä Helsinkiä. Tässä mestassa on semmoinen outo piirre, ettei sinne koskaan päädy ellei itse ole keikalla. Siitä ja ehkä sisustuksestaan johtuen tunnelma on ehkä sellainen hivenen turkutamperetyyppinen, ainakin epätavastiainen. Ja siis hyvässäkin mielessä, sillä loppuunmyydyssä yleisössäkään ei tuntunut olevan ketään, joka olisi koskaan edes käynyt treffeillä rokkipoliisin kanssa. Sanalla sanoen aivan mielettömän hieno keikka – ja uusi “Hautojen yli” -veisukin sai ensi-iltansa. En tiedä menikö se vielä ihan nappiin, mutta loi ainakin suspensea kokonaisuuteen, joka muuten oli silkkaa yleisön suosiossa vellomista ja yhteislaulatusta. Anssi oli ikävä kyllä vuoteen omana, joten Tommi paikkasi.

Suurkiitos aivan järkyttävän ihanalle yleisölle!

Espoon sellosali oli aikanaan näyttämönä mainiolle SMG feat. Ilmari Pohjola -erikoisvedolle, se oli joskus silloin Lailan ilmestymisen jälkeen. Akustisesti tämä oli vaikeampi tila kuin muistimmekaan, ja keikkana jotenkin epäintensiivisempi ja laimeampi kuin edelliskertainen (tai taannoinen Juhlaviikko) – olkoonkin että tilaisuus oli loppuunmyyty, ja Kössi pääsi soittamaan useammassa kapaleessa täysimittaista Yamahan flyygeliä. Yhtä uutta kappaletta kokeiltiin soundcheckissä muttei vielä ollut tarpeeksi hautunut, joten vetämättä jäi. Anssilla oli joku korkeakuumeinen sika- tai muu influenssa, joten se oli aika lääkehuuruissa. Keikan tietty laimeus saattoi toki olla pääni sisäistä, koska sekä yhtyetovereiltani että Facebook-sivuiltamme myöhemmin sain kuulla paljonkin kehuja. Kiitos niistä!

Tämä oli aika hieno mesta, ehkä omituisen iso Hamptonin kokoiseen kaupunkiin. Ja muutamasta kohdasta saattoi vähän sataa sisään. Vastapäistä grilliä emme suosittele kellekään. Yleisölle kiitos!

Huvilateltta on hieno paikka soittaa – ja akustiikaltaankin mainio jos lavavolyymi pysyy hillittynä (mikä tuli todistettua ed. viikonlopun Ane Brun -keikala). Olimme pohtineet pitäisikö juhlavan tilaisuuden kunniaksi lavalle saada jotain ylimääräistä vierailijaa tai jonglööraajaa, mutta osin Onnen laulut ja Näin minä vihellän matkallani -kokoelmista johtuen, osin aivan taiteellisin perustein tällainen extrasählinki jätettiin toteuttamatta. Bändi oli soinut koko kesän niin hienosti, että keskityimme mieluummin sen esittelyyn kuin ylimääräiseen sousafonistiin, kurkkulaulajaan tai edes hamondistiin. Kössille raahattiin toki ihka akustinen piano ja Hitsvillen rhodes vakuuttavan sormiokiskan aikaansaamiseksi. Nykänen pyöritteli silmiään mutta miksasi lopulta sen mitä käskettiin.

Traagisesti Anssi jäi kiinni kapellimestarin tontilleen Svenskanin teatteriharjoituksiin, joita varten buukatut tuuraajat olivat kuolemansairaina tai ulkomailla tai molempia. Onneksi silloin kun hätä on suurin, on varabasisti Tommi Saarikivikin lähellä. Keikka alkoi poikkeuksellisesti Rakas Maria/vieläkö soitan banjoa? -kaksikolla ja oli mitä loistavin heti alusta pitäen. Joskin Terhi väitti juuri tuota alkua jännittäneensä. Itse jännitin Pariisista ostamani hienon antiikki-Gibsonin uuden mikrofonin toimivuutta kappaleparivaljakossa Nils ja Laila, mutta hienosti toimi.

Kiitos loppuunmyydylle yleisölle poikkeuksellisen hienosta musaelämyksestä, ja kiitos Samae Koskiselle veryspecialguestiydestä!