Lutakko, Jyväskylä & Henry’s Pub, Kuopio 8.-9.5.2009
Ennakkomyynti lupasi loppuunmyytyä Lutakkoa, soundcheckikin meni jotenkin jouhevasti ja niin kuin pitää, niin että lämppäävä Deep Insightkin ehti lauteille tutkimaan spedujensa säätöjä. Keikka oli aivan mieltsi, erikoisenerginen ehkä alle 18-v. yleisöosaston innoittamana, ehkä Diippareiden ansiokkaasta lämmittelystä johtuen. Festarihenkistä yhteislaulatusta kuin Popedalla ikään! Yksi kysymysmerkki oli Nilsissä käytetty kiertuearsenaalissamme uusi Landola, jonka tie lapsuudenkotini seinältä isoille lavoille tietenkin on liikuttava odysseia, mutta jonka soundia pitää vielä testailla livetilanteessa. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen koskaan soittamani kitara, ja sama, jolla Nilsson on levyllekin soitettu, jotta tällä mennään kun mikit on kerta laitettu. Joka tapauksessa mielettömästi kiitoksia kaikille osapuolille!
Kössin ja Anssin kanssa käytiin vielä illan päätteeksi Popparissa (ent. Jazz Bar) soittelemassa mitä erilaisimmilla paikallisvahvisteisilla kokoonpanoilla kaikenlaista Summer of 69:stä Shake, Rattle & Rolliin ja Sitting on the Dock of the Bayhin. Älkääpä laittako YouTubeen!
Kuopion Henkassa on maailman lujin rumpusoundi lavalla, mutta muten tunnetusti aivan mieltsi meininki. Soundcheckiä tehtiin hartaudella ja kärsivällisyydellä – ja Antti ehti sen aikana säveltää ja esittää rummuilla yhden kaskelotti-aiheisen polyrytmisen mestariteoksenkin. Siinä oli sellaista lievää punk-henkeä, mutta toisaalta hirvittävän vaativa ja tekninen komppi – sekä sanat, jotka meni: “tumma, tumma kaskelotti / nussii / syvissä vesissä”.
Lopulta niin sanotulla “jazz-virveli-otteella” vedetty loppuunmyyty keikka oli kaikkien mielestä rundin paras tähän mennessä – paitsi Antin, jolla ilmeisesti jotenkin lähettänyt ollenkaan ko. jazz-otteen takia. Mutta meillä muillapa lähetti – Anssi ja minä meinattiin ruveta itkemään kesken Lissabonin kun se meni niin zonelle. Eläköön Henkka, kiitos Hampaat-Lasselle bäkkärikuvauksesta, God Bless Kuopio.