Tavastia, Helsinki 23.8.2008
Jostain siunaantui sitten tämmöinenkin päivämäärä, joka lopultakin tuntui enemmän festarikesämme päätösklubilta kuin syksyn alulta. Tupa oli täynnä ja tätä varten oikein järjestettiin treenit, joissa natsitettiin esityskuntoon kaksi uutta kappaletta. Toinen oli “Ruotsiin ja takaisin”, jonka oli tarkoitus kuulostaa Tuomari Nurmion “Punaiselta planeetalta”, mutta joka välillä kuulosti Sheryl Crow’lta. En ole varma mitä tämän kanssa pitäisi tehdä, mutta muuttunee vielä hieman studioon mentäessä. Toinen oli nimeltään “En syntynyt tänne itkemään” tai “Takarivin pojille”, joka sitten mielestäni olikin keikan napakymppi, ja menee omassa arvostuksessani sellaiseen SMG-biisien ylimpään hierarkkiseen taivaaseen, jossa lentelevät esim. “Ilman sinua olen lyijyä”, “Talvipuutarhaan”, “Lopulta olemme kuitenkin yksin” ja vaikkapa “Vieläkö soitan banjoa?”. Ehdottomasti tulevan levyn avainkappaleita!
Jok. tap. ihan loistava keikka johon toi vielä lisäjännitystä ja jäntevyyttä aika omintakeinen biisijärjestys ja tosiaan neljä levyttämätöntä kappaletta. Ja paras yleisö ikinä!