Kosovo : Camp Ville 14.4.2005
Check-in ja Boarding Pristinaan lähtevälle Finnairin lennolle oli lisäksemme täynnänsä vain ja ainoastaan armeijan vihreitä – käsittääkseni Finnair lentää Pristinaan ja Tuslaan ja takaisin viikoittain, joka keskiviikko. Rantapalloja ja vyölaukkuja ei asiakkailla kyllä näy.
Pristinan päädyssä laskeuduttiin lentokentän sotilaspuolelle, joten passeja ei kyselty, vaan koneesta lampsittiin piikkilanka-aitojen reunoja myöten ajoneuvoille. Tässä vaiheessa kameroinemme jo japanilaiselta turistiryhmältä näyttävä seurueemme annettiin sosiaalikuraattori Petri Lehtiön ja vänrikki Aki Pihlajan hoiviin – tai mistä minä tiedän mitä sotalordeja ja ylimarsalkkoja näiden sotilasarvot oikeasti olisi. Kysyttäessä Petri sanoi ettei leireissä paljon titteleitä käytetty, sukunimi tai “toi”, “se” tai “tää” oli yleisempää. Autossa odotti joka iikkaa “mujusäkit”, jotka sisälsivät kaasunaamarit, luotiliivit ja kypärät. Niitä ei tarvinnut sentään päälle pukea ajaessamme Prishtinan laitamien kautta kiertäen Camp Villeen, suomalaisten KFOR-joukkojen leiriin, joka sijaitsi Lipljanin kaupungin laitamilla.
Ensimmäisenä päivänä ei konserttia järjestetty, kunhan majoittauduttiin leiriin. Ollin platta -nimisen aukion laidalla olevissa parakeissa oli tiukasti tyttöjen ja poikien puoli ja saunat erikseen, mujusäkit laitettiin sänkyjen alle ja varattiin punkat. Sitten tavattiin koko leirin pomo Jari Kallio, joka luovutti puheenvuoron Sami Roikoselle, joka piti erilaisia lyhenteitä vilisevän esitelmän alueen leirien rakenteesta ja toimintatarkoituksista, sekä alueen lähihistoriasta ja nykytilanteesta. Siinä ei meinannut kysymyksille tulla loppua – tilannetta oli vihdoin selittämässä joku joka asian perinpohjin tunsi; itsellä oli vain hyvin hämärä ja virheellinen kuva minkä valtion alueelle edes oli tullut. Anssi kyllä taisi ottaa nopeat tirsat jossain vaiheessa, mutta myöhemmin matkan aikana se lukikin sitten kokonaisen Serbiaa käsittelevän tietoteoksen (joka muuten oli kryptisesti nimetty: “Serbia – Euroopan sairain mies” – Anssi suosittelee).
Rankkasateen läpi pyrähdellen jatkettiin Petrin perässä tutustumiskierrosta ympäri leiriä. Sitten käytiin syömässä ruokalassa. Ruoka oli, kuten kaikissa muissakin yhteyksissä myöhemmin, aivan saatanallisen hyvää, kädet pestiin kuin peruskoulussa ja ruokarauhan takasi tiski jolle aseet pyydettiin jättämään. Saunan jälkeen kävin testaamassa lenkkipolun, jonka maisemat erosivat aika radikaalisti töölönlahden rantamista.
Illalla tutustuttiin vielä messiin, jossa rentouduttiin 50 sentin kaljojen äärellä. Terhi pieksi allekirjoittaneen ja monia muita siviili- ja sotilashenkilöä ysipallossa kunnes joku häikäilemätön ja epäherrasmiesmäinen rauhanturvaaja pelasi principesamme ulos pöydältä.