Telakka, Tampere 24.9.2004
Xboxia lähti tällä kertaa kuljettamaan Ruokolahden Leijona Kake. Antti toi muassaan kaikille tuliaisina informatiiviset selonteot seuraavista aiheista: “Virret”, “Seemiläis-Haamilainen kielipesue”, “What is theoretical Physics?”, “What is string theory?”, “Singot” ja “Sveitsin hallitsijat”. Syynä tähän oli edellisellä reissulla syntynyt, Valiojoukot visailun nostattama kysymys siitä, minkä erikoisaihealueen kukin valitsisi, jos varmasti haluaisi hävitä. Klemmareilla nidotut A4-nivaskat antoivat toden totta pikakurssin moneen mielenkiintoiseen aihekokonaisuuteen, ja jo nyt tiedän virsistä yhtä ja toista. Teoreettisesta fysiikasta kukaan ei vieläkään kyllä tajua mitään, eikä säieteoriasta. Viime reissusta muuten jäi mainitsematta se, että takaisintulomatkalla, Kössin selittäessä Antille sähkön toimintaa, ajauduimme lopulta pohtimaan atomirakenteita pienempiä partikkeleja. Soitto teoreettisen fysiikan taitavalle ystävälle selvitti, että muita hiukkasmaailman veijareita perus elektronien, protonien ja neutronien lisäksi ovat leptonit myoni ja tau (myös elektroni ja kolme neutriinoa ovat siis leptoneita), sekä koko kvarkkiperhe ylöskvarkki, alaskvarkki, totuus, kauneus, outo ja lumo. Itseasiassa miltei kaikki materia maailmassa koostuu nimenomaan kvarkeista ja leptoneista.
Suomen Manchesteriin tultiin kuuden aikaan, ja vaikka Telakalla ei olla aikaisemmin soitettu, se tunnettiin kotoisaksi paikaksi noin muuten. Alleviivatun lämminhenkinen tiiltä ja puuta yhdistelevä miljöö olisi toivon mukaan onnen omiaan akustiselle sompailullemme. Rafla oli luonnollisesti auki, joten soundcheck yritettiin pitää aika suppeana. Ruokailun jälkeen hurautettiin respattomaan Omenahotelliin, joka oli kebaan psykologisin mesta johon koskaan olemme jalalla astuneet. Erilaisia koodeja tuhannella eri ovella painelemalla pääsimme sisään ja kerroksiimme, joiden käytävät muistuttivat painostavalla tavalla Fifth Elementiä. Huoneiden munuaisen muotoiset lattiaan pultatut punaiset pöydät ja demoninen huonekalujärjestys huipensivat psykologisuuden järisyttäviin mittasuhteisiin. Venailuajan kulutin katsomalla Kaken kanssa Suomen tamperelaisinta TV-visaa “Missä Vika?”, jolla oli outo kyky pysäyttää se ajankulu kokonaan.
Lopulta lähdettiin kuitenkin telakalle, jossa tupa oli vinhaa vauhtia täyttymässä. Yläkerran backstagella oli oma kertalämmitteinen saunansa, johon minä ja Antti livahdimme oitis, voidaksemme marssia lavalle saunanraikkaina ja korvantaukset puhtaina. Keikka oli mitä mainioin, ilmassa oli ajoittain kunnon yhteislauluhenkeä ja fiilis katossa. Alkukeikalla Terhin monitorointi ei toiminut, joten muutama biisi meni mitenkuten lauleskellessa ja Kaken ronkkiessa Terhin vyöllä roikkuvaa lähetintä, kunnes asiat saatiin kuntoon. Yrittäessään itse ronklata monitoripiuhaansa Terhi kuitenkin onnistui avaamaan rintsikkansa, joten sitten meni vielä aikansa kun se huomaamatta biisien kestäessä kiemurrellen sai luimittua yläosansa t-paitansa alta, myttyyn bassarin viereen. Ja ainakaan kukaan lavalla olleista ei tajunnut mitään salaoperaation kestäessä, vaan vasta bäkkärillä Terhin siitä kertoessa!
Mutta sikamaisen hyvä keikka siis oli, kiitos varsin riehakkaalle yleisölle varsinkin Kössin ylistämisestä (Kössi esiteltiin, itseasiassa aivan totuudenmukaisesti, punkyhtye Reva-ääliöiden ex-rumpalina ja sai osakseen kauniilta tytöiltä vuolaita “Kössi on ihanin”-huutoja). Telakan sulkiessa ovensa siirryttiin vielä johonkin todella välimalliseen irkkupubiin käväsemään, ja siitä Omenahotelliin rotsi auki talsiessa…