YO-talo, Tampere 21.5.2004
Kello löi jo kolme kun Pleikkari starttasi Kisahallin parkkikselta, Antti otettiin mukaan Nurmijärveltä tai jostain. Matkalla kahteltiin Chicagoa, tällä kertaa moni katsoi sen onnistuneesti loppuun saakka, mutta olihan se nyt aivan saatanan hanurista ja mielikuvitukseton teelmä. 6 Oscaria? Varmaankin Tylsin elokuva, Puolivillaisin lavastus, Kamalin tanssinumero (Zeta-Jones), Mielenkiinnottomin miessivuosa (se yks äijä, emmä jaksa selittää, enkä muista), Kankein valkokangasadaptaatio ja Akatemian erikoismaininta yleisestä yllätyksettömyydestä. Tampereella oli kylmä ja sateinen ilma saapuessamme, mutta sutjakkaasti kamat saatiin pystyyn YO-talon hillitynkokoiselle lavalle ja taustalakana sen taakse. Jukka valitteli, että talon PA alkaa vedellä viimeisiään ja on hyvin vaikeaa saada laulua kuuluviin ellei kitara- ja rumpukanavia sulje kokonaan. Sitten päätettiin hetken mielijohteesta treenata Rannalta toiselle ja Opin valehtelemaan (kuin mies) -työnimillä kulkeva kappale. Sovitusratkaisu johon päädyimme parin läpimenon jälkeen tuskin muistuttaa tulevaisuudessa levytettävää versiota, mutta olipahan nyt jonkinlainen work-in-progress-esittely.
Ahnas ruokailu tapahtui alakerran kellariravintolassa, jossa kokoonnuimme juhlakabinettiin, raskaille tuoleille ison pöydän ääreen mupeltamaan ensiluokkaisia biiffejämme. Terhin ilmeisesti afrikkalaista keittiötä edustava samosa-tms-annos ei sille hirveästi maistunut, mutta muuten kaikki hehkuivat onnesta. Syökää lihaa! Hotlalla ehdittiin vielä saunoimaankin. This is the life!
Keikka aloitettiin harvinaislaatuisesti Talvipuutarhalla, mikä ei varmasti moessa mestassa kauhean hyvin toimisi, mutta täällä kuin tauti. Sata kilsaa Ouluun lopussa Terhin mikkipiuha jotenkin rupesi pätkimään, ja Kaken sitä vaihtaessa Antti ehti kertoa puolitoista vitsiä, joista kokonaan kerrottu oli siivo lääkärivitsi, mutta toinen alkoi tilanteessa, jossa nudistipariskunta on ottamassa aurinkoa, kun naisen pilluun lentää mehiläinen… ja tässä vaiheessa saatiin seuraava biisi starttaamaan. Säälittävä syksy herätti vihdoin sellaista responsea, jonka ansaitseekin. Aiemmin on vähän ollut sellaista fiilistä, ettei yleisö tai yhtye ihan tajua miten dancempaan kamaan pitäisi SMG-keikalla suhtautua. Antti esitteli uuden biisin nimillä Rannalta toiselle “jos Terhi saa päättää” ja The Screaming Skull of Death That Drinks Your Blood “jos minä ja Joel saadaan päättää”. Anssin bassoriffit taisi mennä rytmeiltään aika etnisiksi jossain kohtaa, mutta silti siinä oli ihan mallikasta imua ja progeilua. Ja sellaista vaaran tunnetta kun ei yhtään tiedä mitä on tulossa. Encoreksi ajateltiin Helsinkiä, mutta yleisön puolelta tuli yllättäen kovaäänistä toivetta Huomisen sään puolesta, joten se sitten. Minne katsoi päivien loppurytistely oli niin tyhjentävä, ettei sen jälkeen voinut enää lavalle lähteä.
kuvat: Tiina Aalto
Tämä oli aivan mielettömän hieno keikka, kiitos Tampere ja sen kauniit, älykkäät ja charmantit asukit! kun YO-talo alkoi mennä kiinni, lähdin Anssin ja Kössin kanssa kulman taakse Emmaan (ent. Hämeenkatu 26), jossa alkoholin veronalennuksen ensimmäistä kertaa oikeasti näki: Tuoppi maksoi euron ja shotit kaksi. Easy tiger! Täältä Anssi lähti hotellille, minä ja Közbä kadottiin jonnekin Petsamon suuntaan heittämään voltteja trampoliinilla aamuun asti.