Yokotai-keskusteluohjelma, YLEn TV-talo, Pasila 22.5.2002
Käytiin soittamassa kaksi biisiä ylen “suoranomaisessa” keskusteluohjelmassa, ja tämä olikin ensimmäinen televisioesiintymisemme: Terhiä harmitti kun se lauloi mielestään päin vittua, niin kai Anttiakin, mutta mun mielestä ne kuulosti ihan hyviltä, ja yleinen konsensus oli, että ainakin lujaa hyvistä kaapeista kuunneltuna tv-miksaus kuullosti erinomaiselta (eri asia on kuinka usealla kotikatsojalla on seinään upotetut Genelecit kaiuttiminaan.) Paikalla hyörineet rivitanssijat sinivalkoisissa cowboy-asuissaan antoivat koko päivälle LSD-tripinomaisia piirteitä. Aihevalinnat tuntuivat muutenkin aika spiidipäissä tehdyiltä: parisuhdeväkivallasta siirryttiin mutkattomasti eläkkeelle jäävään miestenhattukauppiaaseen ja kantrijorauksen sm-voittajista meidän haastatteluun. Kaikkein psykedeelisin oli kuitenkin amerikkalainen mies, joka kuljeskeli ympäriinsä mustassa stetsonissa ja viimeisen päälle laitetussa mustassa palkkionmetsästäjä-Johnny Cash-sotisovassa, ja neuvoi oraakkelimaisesti, että meidän pitää antaa parastamme koska Euroviisu-fan club on paikalla.
Jokatapauksessa suurkiitos kaikille ohjelman työntekijöille ja erityisesti ääniteknikoille.