Scandinavian Music Group

Tampereen ja Turun klubit olivat kuulemma loppuunmyydyt, joten kohti Muuta Suomea lähdettiin iloisin ja odottavaisin mielin! Kössi jäi käkkimään Kumpulaan ja Tommi tuli taas paikkaamaan.

Tampere eka: Palatkaa Pariisiin! -rundin YO-talon keikka on vakiinnuttanut k.o. talon aseman yhtyeen lempikeikkapaikkana, on Klubi kuitenkin ihana myös! Soundcheckin jälkeen Very Special Guest Ilmari teki omansa, sitten otettiin kieppi alakerran saunassa, ja tämän jälkeen useimmat ehtivat vielä hotellillekin (Holiday Inn siinä korttelin päässä Pakkahuoneesta). Itse ehdin takaisin juuri katsomaan Ilmarin keikan viime metrit – tällä kertaa Antti rummuissa ja Miikka bassossa. Hallelujaa!

Oma keikka oli ihastuttava – Anssi on ruvennut soittamaan Hautojen yli -kappaleessa ihan semmosta etnofuusiota – Paul Simonia ilman Garfunkelia. Ilmari pomppasi lavalle tamburiinin kanssa Casablancaan ja MMKK:hon, sekä pasunistiksi Kaikkiin nuoriin tyyppeihin ja encoreen Joisin viskin ja nousisin. Awesome! Voi sitä halailun määrää!

Sitten blaa blaa hotelliaamiainen väsyneenä roudaamaan blaa blaa Turkua kohti bensistauko blaa blaa kamat pystyyn Klubille blaa blaa artistisafka ja soundcheck jaada jaada.

Ilmari esitti flunssaisena ja kurkkukäheisenä ihan mahtavan setin, ja pääsinpä minäkin yhteen biisiin fiittaamaan banjon varressa. (Jos et vielä omista pohjolan Ilmarin “Enkä mä rakasta ketään” -klassikkoa, marssi äkkiä kauppaan se ostamaan – vaikka periaatteessa pelisi on jo menetetty, olet pihalla kuin lehtiroskis musiikkiskenestä ja ystäväsi nauravat sinulle hyväntahtoisesti selkäsi takana ja pudistelevat päitään. Mutta osta se silti) SMG-setti oli kyllä ihan tajuton kanssa – tai siis yleisö oli. Kiitos kiitos kiitos kiitos!

Pieksämäki on kartasta tutkittuna näemmä Jyväskylän ja Varkauden välissä – jassoo. Sinne ajettiin Hakin kyydissä käsittämättömän pittoreskin, suorastaan skimbailuesitteen näköisen Suomen halki.

Omituisesti nimetty Poleeni oli tämmöinen nousevakatsomoinen konserttisali, jossa kuulemma on tehoton PA mutta muuten ihan hyvä feng shui. Soundcheckiin viime hetkillä omia kyytejään tuli Tommi (Saarikivi), joka siis näillä alkuvuoden keikoilla paikkasi Isäksi tulevaa Kössiä, ja jonka kanssa treenattiin vielä hikipäässä settiä läpi. Lavalta ehdittiin juuri ja juuri alta pois, ennenkuin seitsemältä yleisölle avattiin ovet.
Tommi suoriutui hienosti, mutta muuten keikka oli vähän saman tyyppinen kuin taannoinen Espoon Sellosali – turhankin hillitty ja siivo esitys jossa ei kyllä muodollisesti ollut mitään moitittavaa.

Savon Solmu -niminen hotellimme oli oma lukunsa. Raffista betonista valettu brutalistisen arkkitehtuurin retromoderni runoelma, jonka pullafonttinen logo, pakeliittiset vessankahvat ja terraarionvihreät käytävät herättivät riemunkiljahduksia. Samoin kuin vaaleita puupintoja ja muotoiluosaamista esitellyt maisemaikkunainen yökerho – jossa ei ollut yhtään ketään. Pienet väkkärikännit vedettiin meikkiksen syntymäpäivien kunniaksi kuitenkin.

Aamulla oli aikaa käydä tutustumassa Pieksämäkeen, joka Terhin huomion mukaan on aika lailla Lauttasaaren kokoinen ja näköinen. Paapulle ostettiin syntymäpäivälahjaksi vaaleanpunainen jänis lähetyskirppikselta, artesaanitikkari luontaistuote-new age-lahjatavaraliikkeestä sekä kupongillinen lottorivejä – joista ei sitten voittoa tullut. Kiitos kuitenkin Pieksämäki!

Jyväskylän Lutakko oli viime reissulla loppuunmyyty – ja niin nytkin! We haven’t lost our magic! Kun valoisaa aikaa oli vielä saapuessa jäljellä, kävimme Antin, Tommin ja Paapun kanssa kävelyllä siinä Jyväsvesistön jäällä – ja talloimme vitilumeen jättimäisen, ruman SMG-logon!

Lutakon Checkin jälkeen Pohjolan Ilmari tuli tekemään omansa ja me pojat ja tytöt söimme itkettävän hyvää makkarakastiketta. Nam ja maiskis ja terveiset Lutakon kokille!

Sitten hotellille, saunaan ja bussilla takaisin. Keikka oli mahtava ja siihen toi suspensea coverina soitettu Kaikki nuooret tyypit. Osa lähti kumijalalla metropolin yöhön, minä en. Kiitos Jyväskylä, kiitos.

Hei ja kiitos menneestä vuodesta!

SMG:n nolkytluku huipentui peräti kolmella julkaisulla: Viidentenä studioalbumina kuulijoille tarjoiltiin keväällä Palatkaa Pariisiin!, syksyllä koko ura niputettiin Näin minä vihellän matkallani -kokoelmaksi ja taustabändi-tuottaja-solisti-taustalaulu-tehtävissä SMG esiintyi koko retkueen vahvuudella Onnen Laulut -kokoelmalla.

Keikat oli ainakin yhtä hienoja kuin ennenkin, ja jopa Teostopalkinto- ja Emma-ehdokkuuskin lohkesi (Emmathan nyt on virallisesti vielä jakamatta mutta “vuoden yhtye” -titteliä lie turha sentään odottaa) 2010 on jo startannut parilla keikalla, joista Pieksämäki oli OK ja Jyväskylän Lutakko taivaallinen. Niin näillä kuin jäljelläolevilla (Turku, Tampere, Hyvinkää) keikoilla kitaraa ja koskettimia soittaa Tommi Saarikivi, paikaten isyyden iloihin valmistuvaa Kössiä. Yhtälailla paksuna on myös Terhi, joten Helmikuun puolella pannaan peli poikki ja varmaan palaillaan lavoille sitten kesän jälkipuoliskolla.

Kuudennen studioalbumin kaikki aikataululliset ja taiteelliset suuntaviivat ovat vielä täysin hataria, haalealla lyijykynällä tehtyjä. Katotaan miten käy! J

Tapaninpäivänä käytiin vetämässä perinteinen Tavastian välipäivä keikka. Muutama kuukausi keikkataukoa välissä, joten käytiin etukäteen oikein kämpillä treenaamassa. Suuret oli puheet harvinaisemman matskun settiin otosta Näin minä vihellän matkallani -kokoelman kunniaksi, mutta hivenen tyngäksihän se jäi: Onnellinen nainen ja Tiistai esitettiin, joista Tiistai kyllä tosi hienostikin. Esitettiinkö me täällä jo Kaikki nuoret tyypit? En muista. Mutta tosi hieno keikka.