Tavastia, Helsinki 19.7.2003
Kello oli noin 6.15 lauantaiaamuna kun pääsimme Tavastian ovelle. Kamat roudattiin sisälle ja ihmiset menivät koteihinsa goisimaan. Kuuden maissa illalla palattiin paikalle tekemään soundcheckiä, harjoittelemaan 100 km Ouluun, Tiistai, Elena ja jopa Onnellinen nainen -biisejä. Muutaman läpimenon varassa viimeisintä ei kuitenkaan uskallettu ottaa settiin, mutta kyllä siitä saattaisi aika kunkku olla tulossa. Kuivalaisen Antti oli valaissut lavan tutulla yleisönsokaisumeiningillä, aloitusnauhaksi valittiin hetken mielijohteesta yksinkertaisesti vaan Ei mulle riitä -kappaleen taustanauhat. Vaihdoin juhlan kunniaksi jopa kielet kitaraan.
Tossa siis pitkästä aikaa biisilista, kun kerta Terhille (joka pettymykseksemme ei esiintynyt tiara päässä) mieleen muistui. Tiistaita ei olla vedetty miesmuistiin, ja ripeä 100 km Ouluun sai ensiesityksensä. En sitten tiedä, kuinka juhlavalta meidän länkkärikuoro kuullosti mutta muuten taisi mennä ihan hyvin. Itseasiassa keikka meni miehistön mielestä ihan saatanan hyvin varsinkin eilisen välimallivedon jälkeen, ja kaikki taputtelivat kilpaa toisiaan selkään, mutta Tavastian yleisö vaikutti keskimäärin ehkä normaaliakin jäykemmältä. Mutta mitäpä pienistä, me helsinkiläiset vaan ollaan tällaisia vähän estyneitä ja snobistisia. Eikun backline kasaan ja jatkoille Lostariin!
Seuraavaksi Pohjois-Suomen rundille! I love my life!