Klubi, Turku 10.4.2004
Kaksi akustista muutaman biisin settiä oltiin tehty tänä vuonna, toinen omissa levyjulkkareissa, toinen Nöjesguidenin bileissä, mutta niitä ei nyt lasketa kun lähdettiin raskaamman raudan kanssa liikkeelle. Treenejä oli pidetty neljät, mukaanlukien Tavastian vedetyt monitoriharjoitukset, joten kaikki oli suunnilleen selvää mutta mikään ei itsestään. Kiertuehenkilökuntaan kuului perusnelikkomme lisäksi Kössi, Nykänen (miksaus), Ruokolahden leijona Kake (monitorit) ja Syke (kuski), sekä Turkuun huviajelulle lähtenyt Elena.
Matkalla katsottiin alkupaloiksi jälleen kerran Scary Movie 2 (jonka alun Antti haluaa ehdottomasti aina nähdä uudestaan), sitten erinomainen Adam Sandler -komedia Mr. Deeds, jonka jälkeen lumouduttiin Parappa the Rapper kakkoseen aivan totaalisesti. Kössi, Antti ja minä pelasimme pian kuin ninjat koko bussin takaosan raikuessa “Cook the Patties! Cut the Lettuce!”-huudoista. Tämän pelin tekijät ovat olleet eniten kamoissa, oli nimittäin sen verran psykedeelinen juoni ja visuaalinen ilme. Tutustukaa avoimin mielin!
Klubi on siis entinen Säätämö, hieno paikka soittaa, mutta tänä lankalauantaina kaikki tuntui luisuvan päin vittua alusta saakka. Oma kevätflunssani oli saavuttanut lakipisteensä, Terhillä oli kurkku kipeä, taustanauhakanavilla kummitteli, sain omasta Marshallistani vain kamalia ja helvetin lujia soundeja (omaa taliaivoisuuttani, en jaksa enkä kehtaa selittää), Kotiteollisuus samana iltana Karibiassa jne.
Iltamat meni kuitenkin ihan välttävästi näihin Jeesuksen kärsimysnäytelmiin verrattaviin ongelmiin nähden. Setti oli ylipitkä ja dramaturgialtaan outo, mutta niin sen vielä tässä vaiheessa pakostikin on oltava. Elena väitti keikan jälkeen että kuulosti tooosi hyvältä, mutta perusnegatiivinen Nykänen ei tainnut olla ihan samaa mieltä. Encoreita kuitenkin jaksettiin taputtaa kahteen kertaan (ja senkin jälkeen! Te hölmöläiset!) joten ei kai se nyt ihan vastenmielistäkään ollut. Plussaa oli tietenkin Terhin debytoiminen huuliharpistina 100 km Ouluun -länkkäriosassa, miinusta oma spedeilyni dylanmaisen huuliharppuständin kanssa Juoksevassa miehessä.
Sittei muuta kun Dynamoon tapaamaan vanhoja Turun tuttavuuksia ja tutustumaan uusiin.