Huvilateltta, Helsingin juhlaviikot 25.8.2009
Huvilateltta on hieno paikka soittaa – ja akustiikaltaankin mainio jos lavavolyymi pysyy hillittynä (mikä tuli todistettua ed. viikonlopun Ane Brun -keikala). Olimme pohtineet pitäisikö juhlavan tilaisuuden kunniaksi lavalle saada jotain ylimääräistä vierailijaa tai jonglööraajaa, mutta osin Onnen laulut ja Näin minä vihellän matkallani -kokoelmista johtuen, osin aivan taiteellisin perustein tällainen extrasählinki jätettiin toteuttamatta. Bändi oli soinut koko kesän niin hienosti, että keskityimme mieluummin sen esittelyyn kuin ylimääräiseen sousafonistiin, kurkkulaulajaan tai edes hamondistiin. Kössille raahattiin toki ihka akustinen piano ja Hitsvillen rhodes vakuuttavan sormiokiskan aikaansaamiseksi. Nykänen pyöritteli silmiään mutta miksasi lopulta sen mitä käskettiin.
Traagisesti Anssi jäi kiinni kapellimestarin tontilleen Svenskanin teatteriharjoituksiin, joita varten buukatut tuuraajat olivat kuolemansairaina tai ulkomailla tai molempia. Onneksi silloin kun hätä on suurin, on varabasisti Tommi Saarikivikin lähellä. Keikka alkoi poikkeuksellisesti Rakas Maria/vieläkö soitan banjoa? -kaksikolla ja oli mitä loistavin heti alusta pitäen. Joskin Terhi väitti juuri tuota alkua jännittäneensä. Itse jännitin Pariisista ostamani hienon antiikki-Gibsonin uuden mikrofonin toimivuutta kappaleparivaljakossa Nils ja Laila, mutta hienosti toimi.
Kiitos loppuunmyydylle yleisölle poikkeuksellisen hienosta musaelämyksestä, ja kiitos Samae Koskiselle veryspecialguestiydestä!