Tampere klubi, Tampere 12.10.2007
No niin! Keikkapäiväkirjan pariin taas. Täytyy myöntää että viime kesältä jäi pari keikkaa silkkaa laiskuutta raportoimatta, mutta pois murheet ja itseruoskinta ja katse eteenpäin – ts. viime perjantaihin:
Etukäteistiedot lipunmyynnistä Tampereen Klubille olivat hämmentäviä ja riemastuttavia – väkeä oli luvassa kuin pipoa. Malkin Pekka haki tyypit ja kamat ympäri Helsinkiä ja sitten jämähdettiinkin ruuhkaan Vantaan kohdalla. Lopulta Tampesteri kuitenkin avasi minibussillemme harmaan tuulisen sylinsä, ja lastasimme kamamme Klubin lavalle. Soundcheck oli hiukan sekava. Antin ollessa kiinni vielä Helsingissä Kerkon Agatha-keikalla, tuli vanha epäkunnon Mikko Siren (Apocalyptica/Ultra Bra) pakkahuoneen puolelta mäiskimään joitakin biisejä, jotta lavasaundi ja balanssit saatiin about kohdilleen. Kiitos Mikko!
Alakerrassa oli täysimittainen pöytäjalkapallo jota pelattiin kiihkeästi kokoonpanolla T.Kokkonen&Paatelainen vs. P.Kokkonen&Melasniemi. Jälkipolville tiedoksi: Paapu ja Joel voitti 10-9. Suckers! Sitten siinä ehti saunaan, joka itse asiassa on yksi etelä-Suomen parhaita bäkkäri/hotellisaunoja. 23.00 ei päästy aloittamaan, sillä vaikka Antti oli jo kaupunkiin ehtinyt, ei jonoa mitenkään saatu sisään ajoissa – ja loppuunmyytyhän tilaisuus sitten oli. Tämä taitaa itseasiassa olla SMG:n eka loppuunmyyty keikka Tampereella! Takahuoneessa oli vähän ylimääräistä kutinaa ja tutinaa kiertueen ensimmäisen illan ollessa kyseessä.
Keikka meni tosi hienosti, muutamaa kömmähdystä lukuunottamatta: Rauhan laulu oli aivan väärässä päässä settiä, ja Nykäsen väärinkäsityksen myötä DJ laittoi levymusiikin soimaan heti ekojen encoreiden jälkeen huutomyrskystä huolimatta, joten sellainen kutina jäi että keikka jäi hitusen tyngäksi. Mutta pienistä viis – loistava aloitus: varsinkin Joisin viskin ja nousisin sai minut tuntemaan että soitan kebaan maailman siisteimmässä bändissä. Outo yksityiskohta oli se, kun ennen keikoilla yleisö on ollut aivan hiiren hiljaa Lopulta olemme kuitenkin yksinin aikana, nyt levyn ilmestyttyä siitä tulikin yhteislaulubiisi. Normaalisti olen kaikenlaisen laulu-, taputus- ja huutomyräkän suuri rakastaja, mutta en oikein vielä tiedä miten suhtautua asiaan näin hiljaisen biisin kohdalla… No, rakkaudestahan sitä kai mukana lauletaan, eli ollaan imarreltuja vaan!
Toiset meistä jäivät Tampereen yöhön, toiset lähtivät kohti Hezaa. Kerrottakoon pidempään keikkapäiväkirjoja lukeneille, että Kosovon reissulta muistamanne rauhanturvaajamme Aki Pihlaja voi hyvin ja on yhdessä palassa ja ruskettunut tultuaan Afganistanista lomille. Afganistanin stoorit sai Kosovon kuulostamaan aika puistofutikselta – ei muuta kuin voimia ja toivottavasti pysyy polla kasassa jatkossakin!
Samana iltana kuulimme että Tavastia on loppuunmyyty/-varattu (eli peruutuspaikkoja voi vielä yrittää) joten aika mehuiset meiningit!