Von Krahl, Tallinna 24.11.2007
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=o15vja7knhM[/youtube]
Vaikka oheiset kuvat kertovat tietenkin enemmän kuin tuhat sanaa, lätistään kuitenkin vielä hieman! Superseacat vei meidät ketterästi yli Suomenlahden eteläiseen sisarkaupunkiimme. Tallinnassa yhtye vieraili viime ja ensimmäisen kerran jo Nimikirjaimien julkaisun jälkeen 2004 (kertaa muistot täältä) – nyt kuitenkin esiinnyttiin Von Krahl -nimisessä teatteri/yökerho-kulttuuridiptyykissä, siellä yökerhon puolella.
Ruokailu suoritettiin hyvässä järjestyksessä Noku-ravintolassa, aivan kuin viime kierroksella. Voittajina ruokavalinnoista selvisi minä ja Paatelainen eestiläisellä possulla. Annos oli ehkä liiankin yksinkertainen ja ilmeinen hypätäkseen kaikille silmiin ruokalistalta, mutta nyt valinta meni nappiin ja kanssaruokailijoiden ruokakateus oli ilmeistä.
Soundcheck oli hivenen kaoottisen kuuloinen (PA:n tehot ilmeisesti hieman haikeat) mutta lava ja paikka sinänsä aivan loisteliaan tunnelmallisia. Lava tosin niin pieni ettei seitsenhenkinen orkesterimme pystynyt liikuttamaan kuin silmäripsiään kerran lavalle asetuttuaan.
Majoitus oli hivenen kehitteillä olevassa Braavo Hotellissa, jonka talvilämmitys petti täysin kirpeän kirkkaassa alkutalvessa. Hienot, tilavat huoneet toki hyötyivät visuaalisesti tehokkaista koko seinän ikkunoista, mutta pattereista eim tehoa löytynyt. Miikka “McGyver” asensi tosin hienosti pöytätuulettimesta ja hellasta ylimääräisen lämmittäjän Kössin ja mun huoneeseen. terhi puolestaan aiheutti palohälytyksen valuttamalla suihkun kuumavesihanoja lämmittääkseen edes kylpyhuoneen. Mutta pienistä viis, kiehtova ja vieraanvarainen majoituspaikka jonne palaa mielellään! Sitä paitsi viileässä nukkuu paremmin!
Oudoin yllätys oli klubijärjestäjä Tauno Maarpuun käteen lyömät lehtiartikkelit ja levyarvostelut: Suurimpien päivälehtien viikkoliitteiden palstoilla hehkutettiin estottomasti uutta levyämme ja kerrattiin historiaamme Ultra Bran ajoista. Neljän tähden ja 9 pisteen arvioissa kehuttiin kuvien kanssa levyä jota Eestissä ei ole edes julkaistu!
Lisää syitä Eestofiliaan saatiin illan keikalla, jonka runsasyleisöinen vastaanotto oli poikkeuksellisen lämmin. Ja siinä vaiheessa kun Antti unohti Jukan ja mun pyynnöt soittaa hiljaa jotta laulu erottuisi homma rupesi toden totta toimimaan – Lupaus kesästä on periaatteessa neliminuuttinen rumpufilli nykyään! Oli mukava tavata Taunon lisäksi myös muita Tallinnan tuttuja, vanhoja ja uusia. Kiitos kaikille, erityisesti Taunolle, vieraanvaraisuudesta, lämpimästä tunnelmasta ja laveasta backstage-tarjoilusta – ja tosiaan: toivottavasti ensi kesän Tarton keikka onnistuu!