Pakkahuone, Tammerfest, Tampere 16.7.2006
Tälle keikalle tuli Paapu taas vaihteeksi mukaan, Anssi ja Monitori-Esa tulivat omia kyytejään. Matkan aikana Antti sai päähänsä kirjoittaa näytelmän, joten bensikseltä tarttui mukaan lehtiö ja kynä – nuo näytelmäkirjailijan luotettavat ja välttämättömät perustyökalut. Noin vartin päästä taukopysähdyksestä oli valmis Lehtisen stanislavskilais-brechtiläinen esikoisteos, yksinäytöksinen murhamysteeri “Tuhon valas”. Näytelmä harjoiteltiin ja esitettiin Lehtisen ohjauksessa saman tien: Terhi oli “näpsäkkä etsivä Eeva Siika”, Kössi taasen rovasti, Nykänen ja Paapu Paroni ja Paronitar, ja allekirjoittanut esitti ratsuväen luutnantin vaativan osan. Ei-kovin-monisäikeisessä juonessa Paronitar tarjoaa koko seurueelle myrkytettyä forellia. Kahden esityskerran jälkeen siirryimme teatteri-improvisaation kamalaan maailmaan, ja muutaman skenaarion jälkeen tulimme siihen tulokseen että näytteleminen on aivan perseestä eikä ollenkaan meitä varten. Mutta murhamysteeri oli kyllä etevästi kirjoitettu.
Pakkahuoneen verkkaisen tsekin jälkeen ei oikeastaan paljon muuta ehtinyt tehdä kuin pähkäillä biisilistaa ja virittää kitarat. Puolessa tunnissa ennen keikkaa halli täyttyi typötyhjästä täpötäydeksi ja lavalle astellessa oli jotenkin itsestään selvää että tänään sen musiikillisen puhvelin kaikki osat tulee hyötykäyttöön. Setti oli rakennettu aikaisempia festarivetoja yhtä biisiä pidemmäksi, kun ne on kaikki yleensä tunnin vetoja, mutta tänään haluttiin vetää sekä Kalat että Ei mun oo hyvä olla yksin. Sitten tietenkin kävi niin ettei jäänyt aikaa kuin yhteen encoreen. Lavalta lähtiessä oli niin jumalaton myräkkä yleisössä, että olisin itse todellakin skipannut levyttämättömän akustisen taidepalan (Lopulta lemme kuitenkin yksin) ja vetänyt Onnelliset kohtaa. Muut kuitenkin patisti terhin ja mut kaksistaan lavalle, ja joo, ehkä se kuitenkin oli dramaattisesti oikea ratkaisu. Joka tapauksessa kaikki oli aivan mehuissaan vedosta, taisi olla vielä Jyväskylääkin parempi keikka, joten toi buffalo-fokusointi taitaa tosissaan toimia. Kiitos mahtavalle yleisölle!!!
Itse asiassa nyt meillä vihdoin on aloitusrituaali keikoille – se keksittiin tosin vasta tämän keikan jälkipuinneissa, sellainen cheerleader-huuto ton puhveliteeman tiimoilta. Se menee “B-U-DOUBLE-F-A-L-O! USE EVERY PART OF THE BUFFALO! BUFFALO! BUFFALO! BUF-FA-LO!!!”