Tulenliekki, Leppävirta 30.6.2006
Leppävirralle lähdettiin Hopeisella Blaupunktilla (erotuksena valkoisesta Blaupunktista, tuosta keikkabussien klassikosta), joka siis nimensä mukaan on hopeinen ja Blaupunktin kylkiteipillä varustettu (erotuksena valkoisesta Blaupunktista, joka on valkoinen ja Blaupunktin kylkiteipillä varustettu). Koska kevät ja keikkataukoa edeltäneet akkarirundit tehtiin minibussilla, oli jotenkin todella eksoottista, retroa ja fetissinomaista röhnöttää taas oman dösän penkeillä. Monitorimiksaajana oli uusi tuttavuus Esa, ja hänet haettiin RMC:ltä kyytiin. DVD-valikoiman toi Nykänen, ja pinkasta valikoitiin lämmittelyksi Studio Julmahuvi -DVD, josta kelailtiin parhaat pätkät. Varsinkin “Muksuluuri” ja “Hetken laulu” -sketsit olivat kestäneet ajan hammasta loistavasti.
“Tears From The Sun” edusti taasen laadukasta B. Willis -sotimista, hieno tarina jossa upseeri kasvaa käskyjä noudattavasta pelinappulasta moraalisesti itsenäiseksi toimijaksi, joka pelastaa resuisia afrikkalaispakolaisia vasemmalta ja oikealta silmät vaikka sidottuina ja luoti jalassa.
Leppävirran Tulenliekki on siis tällainen tanssipaviljonkityyppinen ratkaisu keskellä ei mitään. Toki luonnonkaunista ja vehreää ei mitään. Toinen bändi Martti Vainaa ja Sallitut Aineet tsekkaili kaikessa rauhassa ja me keskityttiin bäkkärisaunan lämmittämiseen ja jalkapallon katsomiseen. Oman tsekin jälkeen jopa käytiin Kössin kanssa kohtuullisen tummavetisessä uima-altaassa, joka bäkkäripihanurmemme eteen aukesi. Iltaa kohten ilma jostain syystä kylmeni niin paljon että käytiin lopulta vaatteet päällä saunassa lämmittelemässä.
Iltamissa ei sitten tosiaankaan ollut paljon sitä jengiä, oli aika komediallinenkin tilanne, varsinkin kun jostain piuhaoikareista johtuen keikka alkoi erittäin lujalla rutinalla ja ulvonnalla mun kitarakamoista – mutta hyvin pian kävi ilmi että keikastahan tulee ihan saatanan hauska, kiitos nimenomaan sen vähälukuisen yleisön, joka piti ihan hirveetä fiilistä alusta loppuun. Mahtavaa! Mulla kitarakamat paukkui aina välillä pitkin keikkaa, eikä se ehkä teknisesti ottaen ollut mikään loistoveto, mutta voittajafiilis oli kuitenkin keikan jälkeen. Kiiiitos kaikille! Eläköön Tulenliekki!
Yöksi körötettiin Varkauteen, jossa vielä sompailtiin hotellin taktisessa Night Oscar -yökerhossa aikamme.