Ankkarock, Vantaa 31.7.2004
Paskan kesän paskasäisin päivä sattui sitten ilmeisesti tälle lauantaille. Nykänen, Letcu ja minä oltiin kyllä kuin teuraalle menossa ajaessamme kohti synkentyvätaivaista Korsoa. Muut tulivat hieman perästä Anssin kyydillä, myös kosketinsoittajavieraamme Pessi, jonka kanssa eilen ehdittiin vähän biisejä taas muistella.
Mutta siis se sade, se sade! Koko bäkkärialue pyöritti epäuskoisina päitään kiihkeän sateen aina välillä yltyessä orgastisiin mittasuhteisiin. Uutta oli hieman omituinen lavajärjestely, jossa kaksi päälavaa oli laitettu aivan toistensa vieri viereen – Negativen soitellessa tehtiin siinä sitten checkiä, toivottavasti ei häirinnyt. Keikka oli itseasiassa mitä mainioin ajoittaisista monsuunisadekausista huolimatta. Säälittävää syksyä tuntui melkein vittuilulta vetää, kun ei ainakaan vielä ole noi liian pitkät intiaanihelteet päässyt tänä kesänä ahdistamaan. Lopulta se aurinkokin saatiin pikkuhetkiksi esiin, mitä voi taas kerran pitää rokin niskalenkkina säiden jumalista. Pessin soittoa kuulin omiin monitoreihin siellä täällä, ja kyllähän se mieltä ylensi ja menoa paisutti, toivottavasti ulospäinkin välittyi jotain. Omat kitarakamani reistailivat todella kuninkaallisesti, ja heittelinkin Kakelle milloin mitä pedaalia patterinvaihtoon yrittäessäni paikantaa aijoittaisen soundipaskuuden alkulähdettä. Mutta samapa tuo, keikka oli mahtava ja niin mudassa vaeltava festarikansakin.
Sitten kahtoin lapsuudensankareitani Hanoita ja jo neljättä Danko-keikkaani (joista tämä oli todella selkeällä marginaalilla paskin, vaikkakin silti vitun hyvä) ja puoleen väliin Cardigansia, jonka vesikaaos olikin jo todella riemastuttavan musertava, kun ei minkäänlainen sadevaatetus kuulunut varusteisiin. Festarifatigue oli illan jälkeen kyllä sellainen, ettei sunnuntaina jaksanut enää lähteä katsomaan Darknessia, mutta kysykää Kössiltä, se oli.
Ai niin, ja sitten vielä erityiskiitos minulta ja Kössiltä hellyttävästä ja mieltäsykähdyttävästä “Kiitos Lemonheadsista” -kyltistä. -You can be too rich, you can be too thin… you must talk to strangers when you visit new parks!