45-special, Oulu 22.4.2004
Oulua kohti lähdettiin pirtsakasti kello kahdeksan aamulla. Tällä pätkällä oli varma että jokikinen DVD-pläjäys tulee tarpeeseen, joten bussiin tuotiin kaikki mahdolliset frendeiltä lainatut leffat. Ekana pesään ujutettiin… Enpäs muistakaan, enkä tokaa enkä kolmatta leffaa. Joku niistä oli varmasti Proof of Life – Todistettavasti elossa, jossa Russell Crowe esittää kidnappauksiin erikoistunutta entistä SAS-sotilasta ja heittää ihan saatanan hyvää kommandoläppää.
Ai niin: ja siinä vaiheessa kun oli 100 kilsaa Ouluun, ei todellakaan järjestetty mitään yhteislaulutilaisuutta, itse asiassa harva jaksoi enää puhua ja useampikin nukkui. Itse heräsin kun oli pikemminkin 100 metriä Ouluun.
Nelivetosessa kamat pystyyn ja tsekki läpi, Hesestä parit salsacombot messiin ja Cumulukseen mussuttamaan (ikävä kyllä emme olleet tällä kertaa torin laidan Radissonissa, joka on yksi Suomen pohjoiskalotin cooleimpia hotellirakennuksia). Keikkaa ennen jääneellä vapaa-ajalla käytiin saunassa Kössin ja Antin kanssa ja palasimme vastakohtien ikuisuuskysymyksiin: Jos sinappi on ketsupin vastakohta, mikä on ihan itsestään selvää, niin pippuri on tietenkin suolan vastakohta – mutta mitäs me sitten tehdään sokerilla? Jos suola on varattu, onko sokerin vastakohta sitten joku Hermesetas? Olemme aikaisemminkin joutuneet tunnustamaan, että joillain asioilla on useita vastakohtia, mutta – Antin sanoin – se on kuvottavaa. Enemmän aikaa pohdimme kuitenkin vähän vaikeammin hahmottuvia aiheita, kuten esimerkiksi pannuhuoneen vastakohtaa. Toistaiseksi olemme sitä mieltä, että se saattaisi olla ullakko, sellainen kerrostalon puurakenteinen kanaverkkokomeroineen ja pyykkinaruineen, tai sähköpääkeskus. Joka tapauksessa ideatasollahan pannuhuoneen vastakohta on oltava olemassa (muutenhan pannuhuoneenkin olemassaolo olisi kiistanalaista tai mahdotonta), mutta ehkä nykyarkkitehtuurissa ja asumismuodossamme sen toteuttamiselle käytännön tasolla ei ole vielä tullut tarvetta. James Brownin vastakohta on Celine Dion.
Anyway Hemingway, keikka alkoi taas aika myöhään (se ei ole ikinä hirveästi meistä kiinni, voimme hilata sitä aina hieman johonkin suuntaan, mutta talon ja kaupungin tavathan sen aina loppupeleissä ratkaisee) ja raivohauskaa oli, niinkuin villissä pohjolassa aina. Vähän omahyväisesti voisi sanoa, että nyt me aletaan olla aika jedikunnossa. Thank you Uleåborg!
Keikan jälkeen kaadettiinkin taas alakerrassa ihan kunnolla. Kiitos kaikille ja hyvää yötä.