Pumpeligaala, Oulu 30.8.2003
Oulun musiikkivideofestarit huipentavan Pumpeligaalan tuottaja Pate Pyykkönen soitti aikanaan ja kysyi lähdenkö Terhin ja akkarin kanssa esittämään kinkereihin yhden biisin. Tietty suostuttiin, ja tästä kuultuaan Anttikin tinkasi itselleen lentolipun. Tamburiini löytyi paikan päältä, huuliharppu tuotiin etelästä. Puvustaja Maija oli tehnyt gaalan avoimen mauttomaan henkeen sopivat puvut, jotka saivat meidät näyttämään kreikkalaiselta ravintolabändiltä. Biisilista oli luonnollisesti seuraavan näköinen: 100 km Ouluun ja se hiottiin huippuunsa muutamalla läpimenolla Cumuluksessa ja takahuoneessa, jossa viihtyvyytemme takasi piano ja magnumpullo kuoharia. Ei mun oo hyvä olla yksin voitti kunniamaininnan (onnea Tommi!) ja illalla käytiin tietenkin vielä nelivitosessa.
Seuraavana aamuna Antti ja minä ajettiin kaupungin ulkopuolelle kasvipuutarhaan tutkimaan eri ilmastovyöhykkeiden komeimpia rehuja. Yleisesti ottaen lauhkean vyöhykkeen osasto teki suurimman vaikutuksen, mutta muillakin osastoilla oli asiallista toimintaa. Opettavainen reisumme jatkui vielä lähistöltä löytyneeseen eläinmuseoon, jonka täytetyistä asukeista suosikeiksi nousivat heti aulassa vierailijoita tervehtineet vuohi ja jääkarhu. Myös pöllöt oli nastoja. Sitten kaupunkikierros jatkui vielä lounaalle Terhin kanssa kreikkalaisen Crecian-ravintolaan, jossa oli kyllä ihan perkeleen asiallista safkaa. Flying Finnin kone, jolla lensimme reissun eestaas oli nimeltään Juha Kankkunen. Go figure. Ai niin, ja sää oli paska, pilvinen, kylmä, harmaa, tuulinen ja tihuttava. Mut ei se mitn. Kiva reissu.