Raunarock, Kurikka 18.7.2003
Aamulla herättyämme käytiin Kössin kanssa ostamassa hellevaatteita ja Jane’s Addictionin uudet levyt mieheen (Unohdin omani tosin myöhemmin hotellihuoneeseen). Antilta tuli bussi on lähdössä -puhelu istuessamme Kahvila Pikkupavun (tms) terassilla, johon vastasimme, että meillä on oikein hyvä täällä, mutta Tamperehan on täynnä kyvykkäitä kitaristeja, ottakaa vaikka Juha Torvinen ja Costello Hautamäki Kurikkaan mukaan. Lopulta Antilta tuli tekstiviesti, että kaikki jää Tampereelle, ja Kurikkaan lähtee iskuryhmä Heli Nevakare – Laulu, Costello Hautamäki & Juha Torvinen – Kitara, Matti Oiling – Rummut & Puppe Strandberg – basso.
Jukka ja Antti olivat ostaneet eilen vuosia täyttäneelle Terhille prinsessatiaran ja kimaltelevan ankkakehyksen, johon oli varta vasten otettu poikien frendikuva passikuva-automaatissa. Minä sain “You know you’re gay, when…”-kirjan, josta kävikin pian ilmi, että olen hinttari, koska vihaan sirkusta.
Matkalla pysähdyttiin uimaan järvellä, jonka ruosteenpunainen vesi näytti siltä, että rannalle on hiljattain uhrattu lammaslauma. Taivas oli tumma ja ryhtyi salamoitsemaan poistuessamme paikalta. Kurikan tienoille oli myös ennustettu sähkömyräkkää, ja sellainen rekkalava jossa olisi tarkoitus soittaa on varmaan aika hyvä sähkönjohdin.
Vietyämme monitorikamat sinne urheilukentän laidalla sijaitsevan rekkalavan tienoille karautimme jonnin matkan päässä sijaitsevaan lomamökki-päivämajoitukseemme. Sieltä suunnistimme Växbyn, Terhin, Antin ja Kössin kanssa läheisen sähkövoimalaitoksen vastaiselle rannalle, jonka vesi oli taas verenpunaista, ilmeisesti rautapitoisuuden vuoksi. Kulutimme päivämme vedessä bodysurffaamalla (seisten pohjassa konttaavan ihmisen päällä) tai toistemme hartioilta voltteja heittäen. Rannalla Antti, Kössi ja Växby leikkivät myös Kuuluisat Rakennukset Pantomiimina -leikkiä. Anssin ja Antin ympyrätalo erityisesti oli aika veistoksellisen näköinen.
Mökillä mentiin saunaan, ja pihalla vilvoitellessa mister Salama iski varmaan about 500 metrin päähän meistä, pamaus oli ihan järjetön ja mökistä lähti sähköt. Illalla kun päästiin keikkamestalle, ukonilmat olivat kuitenkin jo väistyneet, mutta sen sijaan tuli ilmi järjetön aikataulullinen fuck up: Discon papereissa luki alkamisajankohtanaan sama kellon lyömä jona meidän piti päästä tekemään lavalle soundcheckiä. Venailun jälkeen pääsimme lavalle vetämään piuhoja runsaat kolme varttia myöhässä, kun samaan aikaan vieressä joku Kurikan nuorisotoimen johtaja pitää 10-vuotisjuhlapuheita raittiusaatteesta kiljukänneissä bailaaville alaikäisille. Yritettiin sitten kuroa vähän aikataulua kiinni – saattoi jäädä vähän kitarat virittämättä ja monitorointi tarkistamatta. Mikä tietenskin vitutti, mutta jonkinlaisella you-know-meiningillä pituudeltaan vaan ei soitoltaan tiivis setti saatiin vedettyä. Good-night-Kurikka-we-love-you-all!