Lapuahovi, Lapua 2.11.2002
Ja ei kun Lapuahoviin (Suomen karttaa vähemmän tuntevat voivat tässä vaiheessa vetää viivat väleille Helsinki – Pori – Lahti – Turku – Lapua – Helsinki ja miettiä kuinka logistisesti järkevä tämä reissu oli), josta Nykänen oli kertonut mystisiä mittasuhteita lähestyviä tarinoita lentävistä tuopeista ja painimatseista. Olimme aivan innoissamme! Eksoottista!
Todella unisen matkan jälkeen Russell kaartoi Lapuahovi Nightclubin pihaan, joka oli uskomatonta verbaalista taituruutta osoittaen ristitty Qmaaksi. Respan jätkät sanoi heti hotellin tiskille tultaessa suoraan että “Welcome to hell, tervetuloa Lapualle”. Yökerhon feng shui tuntui olevan ihan kohdallaan, mutta soundcheck venyi jatkosodan mittaiseksi monitorointijärjestelmän alettua mystisen, mahdollisesti pakkasesta johtuvan reistailun. Lopulta Oksu-Antti ja Nykänen saivat hommat jotenkin välttävästi toimimaan, ja päästiin syömään. Hotellihuoneessa yritin vähän nukkua, mutta Tommi halusi välttämättä katsoa ihan käsittämättömän paskaa Child’s Play -“kauhu”elokuvaa. Ikkunasta kun katsoi, näki pihalla ihan liian aikuisia äijiä käkkimässä buutseissaan jäisellä kadulla 1 1/2-litran Pommac-pulloista omia viinojaan juoden. Kivipestyt farkut, rockabillyfledat ja toppatakit oli viimosen päälle just niiku pitää.
Keikka ei ollut silti mahdoton. Paikka oli täydenoloinen, ja pidemmällekin näki, että sieltä täältä ihmiset oikein kattelivatkin keikkaa, etulattiasta puhumattakaan. Pettymykseksemme tuoppeja ei lennellyt ja painimatsitkin varmaan käytiin sitten pihalla. Kosonen sanoikin bäkkärillä jälleen kerran, että meillä on UB:n jäljiltä paljon vielä opittavaa Suomen rundaamisen arjesta. Päätimme olla tyytyväisiä illan saldoon ja lähdimme yökerhon puolelle tutustumaan täkäläisiin. Turpaan ei tullut, kerran vaan joku veti mut seinää vasten tivaten että oonko mä vasemmistolainen ja oonko mä lukenu Pääoman. Portsari vei sen johonkin siitä ja mulle jäi epäselväksi, olisiko se ruvennut painimaan vai puhumaan syvällisiä marxismista.