Helsinki, Tavastia 22.2.2002
Tavastian pomo Juhani Merimaa oli pitkään ja lupaillut tuvan tulevan täyteen, mutta paikan päällä päivän tieto oli että 300 lippua oli mennyt ennakkoon. Tämä tietenkin tuntui mielestäni vähältä (huomaa täysin vääristynyt ja epärealistinen kuva keikkamenekistä), mutta Jukka ja Sumppi, sekä valoshowtaan pystytellyt Kuivalainen sanoi ettei hätää ole. Oltiin Kuiviksen kanssa duunattu taustadioja, jotka näytti toimivan ihan hienosti (keikan aikana niitä ei tietenkään enää oikein näe), erityisesti Norjan, Tanskan, Islannin ja Ruotsin lippuja esittelevä kuva sai riemastuneen vastaanoton. Ihan hyvin meni soundcheckikin, biisilistaa muutettiin hieman (järjestystä, ei sisältöä, mikä siis on ihan tapissaan nytkin), vaikka se nyt oli enemmän sellaista kosmeettista pelleilyä. Sama kai se on missä järjestyksessä yleisö ne uppo-oudot biisit kuulee. Ruokailun jälkeen jäi vielä kolme tuntia keikkaan, jonka aikana Terhi lähti suihkuun ja duunaamaan tyttöjen juttuja ja Tommi ja Mikkokin katosi jonnekin. Nykänen ja Antti röhnötti vaan bäkkärin sohvalla (Antti vähän kipeen olosena), itse katselin Beat Barin telkasta Survivoria tarjoilijoiden kanssa. Hiljalleen alkoi jengiä vähän valua sisään.
23.30 oli sovittu playtimeksi, ja silloin myös pärähti soimaan – sellaista omituista Aphex Twinin sähköistä hälyä jonka toin aloitusnauhaksi; tunnistiko joku biisin? Keikka sujui ilmeisesti aika hyvin, ja yleisöä oli about 650 kai, sen verran että portaat ja parvetkin oli kansoitettu ja paikka näytti silmiä siristäen täyteen ahdetulta. Kaikki meistä kyseli epätietoisina toisiltaan jälkeenpäin, että miten meni? Yleisö nyt ainakin oli jäykkää kuin perkele (mikä vähän piti niitä omia fiilareitakin aisoissa) mutta kaiken palautteen mukaan tykännyt ilmeisesti kuitenkin kovastikin (Eli ne siis oli vaan transsinomaisen keskittyneisyyden tilassa hypnoottisen lumoutuneina kuunnellut biisejä, eikä sen takia kerennyt repiä vaatteita päältään noustessaan pöydille tanssimaan). Takahuoneeseen rymytessään Laulava basisti Niko Kokkokin hymyili kuin hangon keksi ja sanoi ostavansa levyn omilla rahoillaan heti kun se ilmestyy. Talossahan oli ihan hirveä määrä frendejä (pidettiin siitä huolen kunnon vieraslistalla) ja ilmeisesti moni oli jotenkin aika vaikuttunut siitä kuinka “valmiita” me oltiin tai jotain. Mä en oikein tiedä kuvitteliko joku että me mentäisiin lavalle hapuilemaan jotain alustavia riffejä ja miettimään biisirakenteita, mutta kaikki kehu kelpaa. Arto (Talme, laulellut joskus yhdessä bändissä itekkin) sanoi, että yleistunnelma yleisössä oli sellanen että kovasti tykättiin, ja sanoi itse jännittäneensä ihan helvetisti. Musta tuntuu että itse en ainakaan jännittänyt niin paljon kuin luulin etukäteen (kun Tavastiassa on kuitenkin sellanen oma vibansa), mitäs sitä muuta kuin tekee sukeltajien OK-merkin, marssii lavalle ja tekee sen minkä tietää osaavansa. Kuvia keikasta.