Scandinavian Music Group

Luksushuoneustomme ainoa varjopuoli oli, ettei siellä tarjoiltu cumulus/scandic/sokos -standardien mukaista hotelliaamiaista. Siispä matkaan – lähimmälle Teboilille! Makrobioottisen luomulihis-setin jälkeen Aksu toi meidät turvallisesti Joensuun Kimmeliin, jossa viettäisimme kaksi seuraavaa yötä.

Karjalantalon Ravintola Kellariin oli nimittäin viime vuonna niin kova tunku, että tällä kertaa keikamyyjä katsoi aiheelliseksi varata sieltä kaksi iltaa, vappupäivän ja sen jälkeisen. Sää ja artistisafka oli lämmin, miltei kuuma, ja saunomaankin ehdittiin. Ekan illan keikka oli mahtava, muttei vielä täydellinen.

Vaikka Joensuu-esitteessä oli leveät tarinat ulkoilumahdollisuuksista Kiihtelysvaaran ja Enon maisemissa, päädyimme Kössi ja minä ruumiinkulttuurin sijasta harrastamaan ihka oikeaa etuliitteetöntä kulttuuria. Sekä Taidekeskus Ahjon, että Joensuun Kaupunginmuseon näyttelyt osoittautuivat erinomaisiksi Vappu Rossin piirroksista Edelfeltin Pariisittareen. Ilahduttavaa hyvyyttä oli myös Rosson safkat ja yleinen helle. Hotellilla Kössi miksaili tulevaa, kauan odotettua Teenage Lesbiansin Canada Unvisited -levyä, johon sain soittaa yhden akkariraidan. Sitten katsottiin Antin kanssaa Pasila ja Eddie Murphy -pätkiä, sekä toistaiseksi internetin historian hauskimmat klipit Antony Carmichael ja Machadaynu.

Soundcheckissä oli päivän lavavolaa säädetty piirun hiljemmalle, ja ainakin omasta mielestäni illan keikka pesi edellisen selvästi. Kiitos molempien päivien yleisöille ja koko kaupungille!

Ai niin, ja jälkipolville kirjattakoon: Kimmelin karaokebaarissa Kössi veti Bon Jovin Alwaysin ja Nevermindin, Anssi ZZ Topin Viva Las Vegasin, Paapu Jäätelökesän ja Imaginen, sekä Antti, Paapu ja Kössi esittivät TikTak-potpurin.

Imatran WooDoo Night oli sisustukseltaan sellainen Backsliders-henkinen punamusta yökerho, ja terassilla päivystävä bissekomitea varmaan olikin slaikkareiden entinen kiertuehenkilökunta. Muita live-esiintyjiä mainonnan perusteella Maj Karma ja Mokoma, logo Goottiskriptiä ja niin poispäin.

Kaikesta hevikliseisyydestä viis – alakerran lava oli hyväsaundinen ja tilava ja banjokin saatiin vireeseen.

Päivän omituisin yllätys oli kuitenkin baarin yläkerrasta löytynyt vimpan päälle remontoitu kaksikerroksinen loft-asunto (kts. kuva), johon bändi majoitettiin. Miltsin nahkasohvien lisäksi lukaali sisälsi neljä makuuhuonetta, jacuzzin (Antti kävi), saunan, takan, biljardipöydän, parvekkeen ja mukiinmenevää parmesaanikanalasagnea. Go figure.

Keikkaa odotellessa ja dj:n teknohittistä musamakua ihmetellessä oli hivenen huoli että mitä tästä nyt tulee, mutta hyvä tuli. Yleisö lauloi mukana kuin Tammerkosken sillalla ja biisijärjestys oli liki nerokas (toisin kuin Seinäjoella). Thank you!

Ja katsokaa! Koitti kevät ja tuli aika SMG:n duudsien lähteä rundille! Käpylästä ja Kisahallilta kyytiinkoottuina katsoivat he taivasta ja säätä, ja näkivät niiden olevan hyvät. Katsoivat he myös uutta keikkabussiaan, ja näkivät sen runsaat sängyt, sen moninaiset 80-luvun lopun viihde-elektroniikkalaitteet, sen viljavat vanhojen iltsikoiden sanaristikkoaukeamat ja totesivat sen olevan hyvän. Ja lausui useampikin duudseista moneen otteeseen: “Totisesti! Miksi alkaa keikkarundimme pistokeikalla Seinäjoelle, täähän on ihan perseestä”

No, vaikka yhtä keikkaa varten oli luvassa 10 ajotuntia, olemme ammattitaitoisia ajankuluttajia, joten aurinkoinen menomatka Aksun kyydissä sujui hujauksessa. Jos hujaukseksi lasketaan yksi kappale IS:n “Vaikeita Ristikoita”. Hotelli Vaakunan terassilla olikin jo pakko aloittaa melko puun takaa tullut terassikausi, jonka jälkeen hurautimme Rytmikorjaamolle. Kaksien treenien jälkeen soundcheckiin oli jäänyt todella paljon kaikenlaista läpikäytävää, ja hotellille ehdittiin häd. tusk. saunaan ja syömään ennen paluuta kisapaikalle. Terhi väänsi biisilistan aika viime hetkillä ennen lavalle marssimista, ja kun aika monta biisiä oli ensiesityksessä, oli keikassa monta varsin arvaamatonta jännitysmomenttia edessä. Kysymysmerkit Nils ja Rakas Maria menivät kuitenkin aivan loistavasti. Uudesta matskusta mogattiin lopulta oikeastaan vain Casablancan alkupuoli, jossa Joisin viskin -kappaleen jäljiltä adrenaliinitärinöissä oleva käteni ei millään rauhoittunut soittamaan banjopikkauksia kunnolla. Sen sijaan muutamaan vanhaan kappaleeseen tuli todella leveitä black outteja vähän itse kullekin: Miikka soitti koko Mustana, maidolla -stilikkasoolon “sävellajissa X”, Terhi ja Paapu unohti Lupaus kesästä a-osan, minä c-osan jne.

Kaiken kaikkiaan arvattavan arvaamattomia tasoheittelyitä sisältänyt aloitus, joka kuitenkin sisälsi paljon huippukohtia sekä uudesta että vanhasta matskusta. Ja Kiitos yleisölle yhteislauluista! Kun kamat oli saatu kasaan, karautettiin sinne perinteisen typötyhjään Vaakunan Amarilloon juhlistamaan rundin alkua. Kiitos Junnulle monitorisoundeista!

Jostain siunaantui sitten tämmöinenkin päivämäärä, joka lopultakin tuntui enemmän festarikesämme päätösklubilta kuin syksyn alulta. Tupa oli täynnä ja tätä varten oikein järjestettiin treenit, joissa natsitettiin esityskuntoon kaksi uutta kappaletta. Toinen oli “Ruotsiin ja takaisin”, jonka oli tarkoitus kuulostaa Tuomari Nurmion “Punaiselta planeetalta”, mutta joka välillä kuulosti Sheryl Crow’lta. En ole varma mitä tämän kanssa pitäisi tehdä, mutta muuttunee vielä hieman studioon mentäessä. Toinen oli nimeltään “En syntynyt tänne itkemään” tai “Takarivin pojille”, joka sitten mielestäni olikin keikan napakymppi, ja menee omassa arvostuksessani sellaiseen SMG-biisien ylimpään hierarkkiseen taivaaseen, jossa lentelevät esim. “Ilman sinua olen lyijyä”, “Talvipuutarhaan”, “Lopulta olemme kuitenkin yksin” ja vaikkapa “Vieläkö soitan banjoa?”. Ehdottomasti tulevan levyn avainkappaleita!

Jok. tap. ihan loistava keikka johon toi vielä lisäjännitystä ja jäntevyyttä aika omintakeinen biisijärjestys ja tosiaan neljä levyttämätöntä kappaletta. Ja paras yleisö ikinä!