Tivoli, Rovaniemi 23.4.2004

Aamusella Nykänen, Antti, Kössi ja minä käytiin herkullisilla ja höyryävillä pizzoilla Oulun gourmet-osaamisen ytimessä eli Kotipizzassa. Puoliltapäivin Syke starttasi bussin kohti vielä villimpää ja pohjoisempaa villiä pohjolaa.

Ekaksi ryysättiin kamat Scandiciin ja sitten kurvattiin keikkapaikalle. Tivoli – tuo Lapin Tavastia – otti meidät vastaan kylmässä ja kirkkaassa muka-kevätsäässä. Roudaus sujui tällä kertaa kuin VPK:n ämpäreillä suoritetussa palonsammutusoperaatiossa, eli eräänlaisessa jonomuodostelmassa, jossa tavarat liikkuvat mutta ukkelit pysyvät paikoillaan. Tämän jälkeen mentiin Comicoon syömään. Jäbien burgerit burritot olivat kuulemma ensiluokkaisia, Kössin ja mun Blackened Cajun Fishit suorastaan häikäiseviä, ainoa joka vähän valitti oli Terhi, jonka salaatin raakabataattibiitit eivät ilmeisesti tehneet parasta mahdollista vaikutusta. No, ken pupuruokaa tilaa, se pupuruokaan tyytyköön.

Safkalta Jopi ja Köpi (“Pitkät Tyhmät Laihat Jätkät”) kävi Tiimarissa ostoksilla, nimittäin Sykellä oli synttärit ja halusimme tehdä niistä ikimuistoiset. Mukaan tarttui täydellinen Party Set -pakkaus: oli vappupillit, värikäs hymynaama-pöytäliina, tötteröhatut, värikkäät paperikupit ja -lautaset, sekä tietty paljon serpentiiniä.

Tivolin bäkkärillä ennen keikkaa Antti harhautti Syken “tupakalle”, jossa välissä me koristelimme paikan juhlavaksi. Sitten töristeltiin niitä pillejä ja laulettiin syntymäpäivälaulut. Varsinaisena lahjana toimi imukupilla varastettu muistilapunpidike, jonka Syke voi laittaa tuulilasiin ja ripustaa siihen rakkaudella valitsemamme synttärikortin. Keikka oli taas aivan raivokas ja – kuten viime kesän DBTK:kin – staililtaan se ainoa oikea anti-Nashville natsipillu. Kössi veti todella Spinal Tap -henkiset lipat yrittäessään hypätä rumpuraiserille seurakseni ja itselläni meni jotenkin ihan simona kieliä poikki.

Keikan jälkeen Terhi livahti hotellille, mutta muut jäi seurustelemaan tappiin asti paikallisten kanssa – sekä jo Tavastiallakin käyneen Kanadan tuttumme Craigin kanssa, jonka mielestä hienoin tapa viettää lomansa on – sanotaan vaikka Bahaman-reissun sijaan – lähteä Suomeen katsomaan SMG:n keikkoja. Eläköön Rovaniemi! Eläköön Tivoli!

Setti

1. 100 km Ouluun 2. Letitä tukkani 3. Huomisen sää 4. Onnellinen nainen 5. Ei mun oo hyvä olla yksin 6. Kaikkeen kyllästyy 7. Nimikirjaimet 8. Juokseva mies 9. Säälittävä syksy 10. Elena 11. Vastusta mua 12. Tällaisena kesäyönä 13. Kun tuuli oli viilee ... e. Helsinkiin e. Minne katosi päivät ... e. Onnelliset kohtaa

45-special, Oulu 22.4.2004

Oulua kohti lähdettiin pirtsakasti kello kahdeksan aamulla. Tällä pätkällä oli varma että jokikinen DVD-pläjäys tulee tarpeeseen, joten bussiin tuotiin kaikki mahdolliset frendeiltä lainatut leffat. Ekana pesään ujutettiin… Enpäs muistakaan, enkä tokaa enkä kolmatta leffaa. Joku niistä oli varmasti Proof of Life – Todistettavasti elossa, jossa Russell Crowe esittää kidnappauksiin erikoistunutta entistä SAS-sotilasta ja heittää ihan saatanan hyvää kommandoläppää.

Ai niin: ja siinä vaiheessa kun oli 100 kilsaa Ouluun, ei todellakaan järjestetty mitään yhteislaulutilaisuutta, itse asiassa harva jaksoi enää puhua ja useampikin nukkui. Itse heräsin kun oli pikemminkin 100 metriä Ouluun.

Nelivetosessa kamat pystyyn ja tsekki läpi, Hesestä parit salsacombot messiin ja Cumulukseen mussuttamaan (ikävä kyllä emme olleet tällä kertaa torin laidan Radissonissa, joka on yksi Suomen pohjoiskalotin cooleimpia hotellirakennuksia). Keikkaa ennen jääneellä vapaa-ajalla käytiin saunassa Kössin ja Antin kanssa ja palasimme vastakohtien ikuisuuskysymyksiin: Jos sinappi on ketsupin vastakohta, mikä on ihan itsestään selvää, niin pippuri on tietenkin suolan vastakohta – mutta mitäs me sitten tehdään sokerilla? Jos suola on varattu, onko sokerin vastakohta sitten joku Hermesetas? Olemme aikaisemminkin joutuneet tunnustamaan, että joillain asioilla on useita vastakohtia, mutta – Antin sanoin – se on kuvottavaa. Enemmän aikaa pohdimme kuitenkin vähän vaikeammin hahmottuvia aiheita, kuten esimerkiksi pannuhuoneen vastakohtaa. Toistaiseksi olemme sitä mieltä, että se saattaisi olla ullakko, sellainen kerrostalon puurakenteinen kanaverkkokomeroineen ja pyykkinaruineen, tai sähköpääkeskus. Joka tapauksessa ideatasollahan pannuhuoneen vastakohta on oltava olemassa (muutenhan pannuhuoneenkin olemassaolo olisi kiistanalaista tai mahdotonta), mutta ehkä nykyarkkitehtuurissa ja asumismuodossamme sen toteuttamiselle käytännön tasolla ei ole vielä tullut tarvetta. James Brownin vastakohta on Celine Dion.

Anyway Hemingway, keikka alkoi taas aika myöhään (se ei ole ikinä hirveästi meistä kiinni, voimme hilata sitä aina hieman johonkin suuntaan, mutta talon ja kaupungin tavathan sen aina loppupeleissä ratkaisee) ja raivohauskaa oli, niinkuin villissä pohjolassa aina. Vähän omahyväisesti voisi sanoa, että nyt me aletaan olla aika jedikunnossa. Thank you Uleåborg!

Keikan jälkeen kaadettiinkin taas alakerrassa ihan kunnolla. Kiitos kaikille ja hyvää yötä.

Setti

1. 100 km Ouluun 2. Letitä tukkani 3. Huomisen sää 4. Onnellinen nainen 5. Ei mun oo hyvä olla yksin 6. Kaikkeen kyllästyy 7. Nimikirjaimet 8. Juokseva mies 9. Säälittävä syksy 10. Elena 11. Vastusta mua 12. Tällaisena kesäyönä 13. Kun tuuli oli viilee ... e. Helsinkiin e. Minne katosi päivät ... e. Onnelliset kohtaa

Tavastia, Helsinki 17.4.2004

Helsinkiin lähtiessä ruvettiin katsomaan Chicagoa, joka osoittautui ylivoimaiseksi urakaksi 20 minuutin jälkeen. Sitten katsottiin The Ring, joka onnistui säikyttämään ja ahdistamaan näinkin epäintensiivisessä katseluympäristössä. Lopuksi elokuvafestarimme huipentui Cannonball Run 3 -nimiseen John Candy -pläjäykseen, joka oli tavallaan sanoinkuvaamattoman mielenkiinnoton, täysin epäjäntevä ja kelvoton, mutta jossa oli kaksi aseistariisuvaa ja ilmiömäisen nerokasta sivuhenkilöä: joku ihme svengaava arabi ja sitten tämän American Pien faijan näyttelijän taituroima törppöhahmo.

Sitten Tavan viereen Dragon Springiin syömään ja odottelemaan nitrodiskojen loppumista (siellä järjestetään usein viikonloppuisin vanhustentansseja, joita on syytä kunnioittaa poissaolollaan, ettei roudaile mummoja kumoon). läänintaiteilija Pessi Levanto tuli soundcheckiin treenailemaan omaa osuuttaan illan show’ssa, kuin myös kolmihenkiseksi kutistunut Gospel of Elena -kuoro. Nopeasti kävi ilmi, että ihan tarpeeksihan niistä lähtee ääntä ja svengiä. Korvamonitoroinnin kuivakkaan erämaahan tuomitulle oli myös mukavaa että lava oli extrojen takia täynnä kunnon möykkää, metakkaa ja huminaa. Saliäänestä vastaava Nykänen ei ekstramonitoreista välttämättä perustanut, mutta lavalla oli poikkeuksellisen hieno fiilis.

Tavastia, Helsinki 17.4.2004Tavastia, Helsinki 17.4.2004Tavastia, Helsinki 17.4.2004

Talvipuutarhaan osoittautui mielestämme tähän tilanteen loistavaksi aloitusbiisiksi, ja setissä oli kaikki muutenkin aika vitun kohdillaan. Usein Tavastiaan assosioimani Helsingin-tauti, eli sellainen tietty jäykkyys ja coolius jostain syystä puuttui kokonaan. Pessin lavan peränurkasta lasauttamat urut ja pianot laajensivat soundia hienommin kuin olimme uskaltaneet edes toivoa, ja setin vikaksi pihdattu Elena ekstrakuoroineen oli meille multakurkuille jo ilmaista kyytiä! Nimikirjaimissa Terhin sisko Paapu kävi laulamassa stemmat, ja niiden toisiinsa nauliintuneessa esityksessä oli jotain superkoskettavaa. Antti spiikkasikin kuin tulessa! Oli hyvin vaikeaa hyväksyä keikan loppuvankin joskus. Paras Tavan keikka meille ehdottomasti, ja skabaa oikeastaan kaikkien meidän mielissä toistaiseksi parhaan SMG keikan tittelistä yleensäkin. Miten tähän vastaa Rollo, Oulu ja Jyväskylä? Kiitos täydelle salille ja mahtaville artistivieraillemme! We love you all!

Setti

1. Talvipuutarhaan 2. 100 km Ouluun 3. Letitä tukkani 4. Huomisen sää 5. Onnellinen nainen 6. Ei mun oo hyvä olla yksin 7. Kaikkeen kyllästyy 8. Nimikirjaimet 9. Juokseva mies 10. Säälittävä syksy 11. Kun kuolen 12. Vastusta mua 13. Tällaisena kesäyönä 14. Kun tuuli oli viilee 15. Elena ... e. Helsinkiin e. Minne katosi päivät ... e. Onnelliset kohtaa ... e. Jos osaisin

Royal Night, Vaasa 16.4.2004

Aamiaista söivät ketkä söivät kuka milloinkin, jonka jälkeen lusikoimme itsemme keikkapaikalle roudaamaan kamat kyytiin. Matkaa joudutti Skorpionikuningas, josta kyllä nukuin suuren osan. Alku oli huvittava camp-hengessä, ja tarttuipa rundille käyttöön oma tervehdyksensäkin: Kätellään riuskasti käsivartta myöten toisen sanoessa “Live free!” johon toinen vastaa “Die well!” – superkätevää ja koskettavaa! Kokeilkaa hyvässä seurassa. Rambo kakkonen nyt on katsottu aikaisemminkin – mitä siitä voi enää sanoa? Klassikko! Ja tämä ihmiseltä joka skidinä piti Ramboja väsyttävinä ja vastenmielisinä tekeleinä. Mutta kollektiivisena kokemuksena, kun kaikkia hienouksia voi kommentoida ja ihastella ääneen, tämä on ihan vastustamaton pakkaus: “Paikkaa, jota sinä kutsut helvetiksi hän kutsuu kodikseen!” – vaikuttavaa!

Keikkapaikka oli hotellin yökerho, Radisson SASsin, johon myös majoituimme. Hotelli oli selvästi normaalia päheempi, oli 10 kerroksen maisemahissi ja uima-allas yhdennessätoista, josta avautui koko kaupungin näkymät ilta-auringossa. Ylimitoitetun avarassa Respassa ei myöskään tarvinnut täyttää niitä check-in -kuponkeja, mikä sai asiat luistamaan jotenkin japanilaisella sulavuudella, ikäänkuin kaikki olisivat jo naamalta tunnettuja, arvossapidettyjä kanta-asiakkaita. Yökerho nyt oli sitä samaa shittiä kuin ympäri maata ja sen “lava” noin 35 senttiä tanssilattiaa korkeammalla. Oh well.

Ennen soundcheckiä kävin Kössin kanssa ratsaamassa HS Centerin haute couture -liikkeet: Seppälästä tarttui mukaan parit puhtaat paidat, Anttilasta kipaisin ostamassa “hengittävät mesisukat”, jotta voisin sovittaa ja ostaa Kössin kanssa samanlaiset feikkiconverset. Nyt Antti ja Terhi katsovat meitä halveksuen koska niillä on aidot. Eikä nämä meidän kyllä hengitä tippaakaan. Checkin jälkeen mentiin toiveikkaana raflan puolella henkilökuntaruokalipukkeittemme kanssa, mutta valjua kanapastaa joutuikin yllättäen odottamaan puolitoista tuntia! Sinä aikana keksittiinkin sitten monta seurapeliä, variaatioita perinteisestä bändipelistä, jossa keksitään aina edellisen bändin/artistin viimeisellä kirjaimella alkava bändi/artisti: Anssi voitti karkki tietämyksen aloittamalla karkkimerkeistä käytävän kisan Maraboulla. Sitten vaan kaikki miettivät omat 15 sekuntiaan uulla alkavaa mässyä, mutta ainoa mikä tuli mieleen oli ufokarkit, eikä sitäkään kukaan muistanut nähneensä minkään pussin kylkeen painettuna. Muita skabauksen aiheita oli “tyhmät tyypit joko julkisuudesta tai lähipiiristä”, “autonmerkit”, “soitin/väline-valmistajat” ja “hauskat sanat”.

Illan keikka oli taas yleisömäärältään hivenen-antiklimaattinen-joskaan-ei-toivoton – ja taas oli Niskalaukausta sun muuta samana iltana kaupungissa. Tämä nyt on tällainen kevät kun hirveä liuta bändejä kiertää Suomea. Mutta keikka oli oikeastaan aika hyvä, on sitä paskempiakin todellakin vedetty, ja yleisöpalaute keikan aikana ja jälkeen oli liikuttavaa, joten suurkiitos siitä! Aikamme hieman spedessä yökerhotunnelmassa palloiltuamme suuntasimme Kössin ja yhden Vaasan tuttumme kanssa vielä siihen yhteen baariin, joka oman mainoslauseensa mukaan on “grazy bar”, mutta jonka nimeä en nyt muista (Hullu Pullo! toim. huom. 26.04). Pankkikortit katosi ja oli niin hauskaa, että ihme etten saanut turpaan.

Setti

1. 100 km Ouluun 2. Letitä tukkani 3. Huomisen sää 4. Onnellinen nainen 5. Ei mun oo hyvä olla yksin 6. Kaikkeen kyllästyy 7. Nimikirjaimet 8. Talvipuutarhaan 9. Kun kuolen 10. Säälittävä syksy 11. Helsinkiin 12. Vastusta mua 13. Tällaisena kesäyönä 14. Kun tuuli oli viilee ... e. Minne katosi päivät

Keikat

22.06. Valtteri Festival, Tampere
27.06. Tavastia, Helsinki
28.06. Haapavesi Folk, Haapavesi
29.06. Provinssi, Seinäjoki
05.07. Jyväskylän Kesä, Jyväskylä
07.07. Ruisrock, Turku
27.07. Qstock, Oulu
28.07. Vaasa Festival, Vaasa
28.07. Työväen Musiikkitapahtuma, Valkeakoski
04.08. TBA
17.08. TBA
 


Kaikki keikat ›

Uutiset

Keikkapäiväkirja