Scandinavian Music Group

Aamuvarhaisella siis bussi käyntiin ja urpot sisään. Allekirjoittanut myöhästyi kerrankin oikein kunnolla, heräten vasta ymmärtäväisten yhtyetoverieni puheluihin, mutta siitä viis ja matkaan. Laadukkaampien ratkaisujen sijaan päätimme lyödä DVD-soittimeen Will Ferrellin hirveän Pelkoa ja inhoa nappulaliigassa -lastenelokuvan. Tämän jälkeen bussimme virta-invertteri hajosi ja kaikenlainen digitaaliviihde loppui siihen. Ja Lappiin ja takaisinhan on matkaa.

Äänekosken jazzeilla ollaan muistaakseni oltu UB:n kanssa, mutta kovin jatsia kamaa ei tältäkään bändiltä kannata odottaa synkopoivia kertsin komppeja lukuunottamatta. Samalla lavalla esiintyi tänä kauniina torstaina Dave Edmunds ja kesän doppelgängerbändimme Egotrippi, joten kai se jatsi soitettiin sitten jossain muualla joskus muulloin.

Keikka oli hyvä (huh, luulimme jo buffalo-rituaalihuutomme noituneen koko bändin), festarit mahtavat ja ihmiset mukavia – ja Dave Edmundsin bändiä oli kyllä pakko aikansa toljottaa ennen kuin siirryimme bussiin, ja sieltä Antin ja Jukan huoneeseen pelaamaan Tunnista TV-tunnari! -peliä Antin houstaamana… Lopulta tietenkin päädyimme vaihtelevalla miehityksellä Äänekosken yllättävän menevään yöhön, jonne Eggaritkin lopulta pölähtivät.

Maittavan ja monipuolisen aamiainen nautittiin Hotelli Hirvessä, joka kaiketi saa nimensä vastaanottotiskiä vartioivasta, lievästi kuumottavasta hirvenpäästä. Mainittavaa ehkä on, että Paapu ja Kössi olivat molemmat vatsatautitoipilaita, joten heille ei ruoka maistunut, heidän suuntaansa ei hengitetty, eikä heitä kätelty. Ouluun päästiin kuitenkin ilman ylimääräisiä varikkopysähdyksiä. Matkan aikana keksittiin, kerrattiin ja opetettiin paapulle liuta stemmoja lisää, kun sitä on niin mukava pitää siinä lavalla ja tuntuu hölmöltä että se lähtee siitä valillä pois.

Oulun Kuusisaaressa odotti bäkkäriksi mukava asuntovaunu, jonka pihaan asetuimme paistattelemaan päivää muovituoleihin. Meininki oli sitä myöten niin white trashia että nimesimme bändimme uudestaan Karavaanarihuoriksi. Jossain mielenhäiriössä Antti “Lehis” Lehtinen kuitenkin unohti ilmoittaa tästä yleisölle keikan aikana. joka muuten oli jo aivan penteleen hyvä. Ahkera buffalohuudatus alkaa tuottaa tulosta!

PMMP:tä katottiin innolla ja riemulla, pitkään ja hartaasti, mutta sitten bussi piti päästää ns. isolle kirkolle, joten hai/laiva-yhtyeemme Egotrippi jäi taas näkemättä. Illalla oli Suuren Karaokeseikkailun vuoro hotellin vastapäisessä, avuliaasti nimetyssä Karaoke Barissa. Terhi “Tupu” Kokkonen hyväili keskarikansaa Laululla kuolleesta rakastetusta sekä Sillalla yli synkän virran, Pauliina “Lilli” Kokkonen muisti Jäätelökesää, säihkytti Shanghain valoja ja veti vielä jonkun Carole Kingin biisin, jonka nimeä emme muista koska tapitimme todella rohkeaa ja steamyä softcore-pornovideota joka tekstityksen takana välkkyi. Antti leikkasi suomalaisten sydämiin kirurgintarkasti versiollaan Toisista, jotka ovat luotuja kulkemaan, sekä villitsi Jailhouse Rockilla, allekirjoittanut sulatti Antin viiltelemät sydämet Sinua, sinua rakastan -kappaleella ja Anssikin ehti heruttaa Kokkoset taustalaulajinaan Fame-klassikon.

Bändi joka laulaa karaokea yhdessä, juo yhdessä. Bändi joka juo yhdessä, syö yhdessä. Ja bändi joka syö yhdessä, pysyy yhdessä!

Anssi, Kössi ja minä ehdittiin vielä Nelivitoseen sekoilemaan ja kehumaan popparikavereitamme, mutta seuraava aamu koittaa aina vaikka kuinka valvoisi. Rovaniemeä kohti lähdettiin pienellä fjongalla, kun piti kiertää lähimmän Bilteman kautta hakemaan invertteriä DVD:lle. Sellainen löytyi mutta vitut se mitään toimi, joten seuraleikkien merkeissä meni taas. nyt leikittiin Sokaa, jossa kukin pelaaja vuorollaan keksii uuden eläimen, joka alkaa edellisen loppukirjaimella. Itseltäni vietiin vääryydellä kiistatta olemassa oleva Isolokki – mitäs lähdin peliin biologiaa tuntemattomien kretiinien kanssa. Tämä lopulta saattoi maksaa minulle voiton, koska viimeisessä kaksintaistelussa minulta loppuivat nimenomaan iillä alkavat eläimet Kössiä vastaan.

Mutta ei murheita! Rovaniemi se on paras niemi! Tivolin pihaan kun ajaa tietää pääsevänsä pitämään hauskaa. Pepe & muut järkkärit olivat vastassa ja soundcheck saatiin tehdä ihan ajan kanssa. Sitten ei muuta kuin Comicoon syömään koko joukko. Täällä alettiin Soka uudestaan sillä lisäklausuulilla, että halutessaan ja tarpeen vaatiessa valittujen kategorioiden (“makeiset ja juustot”) perään saattoi lisätä tarpeelliseksi kokemansa uuden kategorian. Muiutamia kategorioita fajitasten ääreltä: “Julkiset tilat”, “Tunnetilat”, “Ihmiset, joita saatetaan luulla uskonpuhdistajiksi”, “Suomen kesätapahtumat”, “Väärinkuullut tunnetilat”, “Sanat, jotka eivät tarkoita mitään”, “Kaupunkeja, joita huutelen kun ei ole minun vuoroni”, “Palindromia muistuttavat sanat”, “Autonmerkit, jotka saattavat olla palindromeja”, “Esineet, joissa on putoilevia teriä”, “Sukulaiset, joissa on putoilevia teriä” – j.n.e. Peli jatkui vielä hotellin yläkerran saunassa.

Illan keikka oli aivan POSKETTOMAN hyvä, ehkä paras ikinä, jokin täällä Rollossa vain aina napsahtaa paikalleen. Itseasiassa: jos olet Konalan pohjoispuolella asuva SMG-diggari, suosittelen tuloa Rovaniemelle keikalle, jos jonnekin katsomaan lähdet. Keikan jälkeen jäätiin tietenkin bailaamaan Suomen parhaille pikkufestareille, ja päästiin vihdoin nauttimaan Eggareidenkin keikasta täysin rinnoin ja kaljapulloin. bändi joka soittaa yhdessä, seuraa rock-keikkoja yhdessä! Tapin jälkeen siirryttiin isolla retkueella välipysäkkinä toimineelle Egotripin bussille, ja sieltä tietenkin hotellille, jonka henkilökunnalle kiitos kokonaisen bailukerroksen sietämisestä.

DBTK-kuvat Pekka Mustonen

Tunnin parin yöunien jälkeen noustiin bussiin. Päivän aikana käytiin ainakin seuraavat seurapelit läpi: Actionary (jossa näyteltiin sanakirjana Aku Ankkaa käyttäen erilaisia sanoja) Antti Lehtisen vuotuinen sävellys- ja sanoituskilpailu (jossa aiheena oli teema “Liian laiha”, Terhin toimiessa päätuomarina. Voittaja sai Pukka ja Garu -taikakynäsetin. Voittajaksi julistettiin Antin reipas junacountry “Laihan laulu”) Antti Lehtisen vuotuinen maalauskilpailu (jossa osanottajat piirsivät portretteja valitusta henkilöstä. Paapu voitti näkymeksillellä tulkinnallaan Antin karunkauniista piirteistä, Terhi taisi voittaa Paapu-aiheisen kierroksen) Sarjakuvayhtye (jossa kuusi osanottajaa piirsivät ruutukerrallaan sivun sarjakuvan. Voittajana Suomen taidekenttä ja sarjakuvakulttuuri) Alias (jälleen Aku Ankka sanakirjana, Terhi voitti molemmat erät) – sekä peliklassikko Mikä Olen? – Siinä kukin vuorollaan keksii mikä tai kuka on, ja muut yrittävät udella mikä tai kuka on kyseessä – kysymyksillä, joihin voi vastata kyllä tai ei. Esim. “oletko ihminen?”, “oletko abstraktio?”, “oletko aikaan sidottu?”, “voivatko eläimet kokea sinut?”, “oletko yleinen vai spesifi?”, “oletko käsityöläisyyteen liittyvä?” j.n.e. itse olin esimerkiksi “kaariholvaus” ja toisella kerralla “teoria ja käytäntö”, Terhi oli muistaakseni ainakin “syrjintä”, “luonnonkatastrofi” ja “karibian risteily”, Antti oli “Paapu” (helppo!) – kaikki saatiin riittävällä kyselyllä ratkottua.

Kaiken kaikkiaan aivan täydellinen reissu – kiitos kaikille ihanille tyypeille – ja varsinkin Aksulle, joka ajoi meidät läpi koko helvetin Suomen ja takaisin!!! Ankkarockiin!