Club 19, Pori 25.9.2004
…tai viimeistään Omenahotellin kylmähkössä huoneessa vilustuin jo kolmanteen flunssaani tänä syksynä. koska Omenahotellissa ei ollut receptionia tai minkäänlaista henkilökuntaa, ei siellä liiemmin ollut mannermaista hotelliaamiaistakaan. Kaken ja Kössin kanssa siinä sitten keiteltiin huoneeseen vakiona kuuluvalla vedenkeittimellä yksittäispakatut pikakahvit, jonka jälkeen käväisin kössin kanssa perheravintola MacDonaldsissa vielä. Ja puoliltapäivin karautettiin kohti Poria.
Kyllä siinä yritettiin jotain pysähdellä matkalla, mutta Porissahan oltiin silti melkein heti. Hotelli oli tuttu mörskä Amado, ja muutamat meni saunaan samalla kun minä käväisin patteriostoksilla ja kävelyllä Porin promenaadeilla. Viiden aikaan mentiin sitten tutkimaan tätä “numerobaaria” jossa keikka olisi. Puutalon kyljessä oli hivenen antiklimaattinen “Club 19 – Good Old Music” -slogan, mutta itse sali näytti aika ookoolta. Sen sijaan monitoreihin oli vaikea saada mitään järkeä, eikä kai PA:kaan ollut parhaassa mahdollisessa vireessä.
Soundcheckin jälkeen valuimme Beer Hunter’s -panimoravintolaan aikomuksenamme olutsnobbailla. Antti, Kössi, Anssi ja minä tilasimme tuhottoman kalliit ja tiskirätinmakuiset trappistioluet, ihmettelimme niitä siinä sitten ja pelasimme alfabetiä. Paskinkin bisse loppuu joskus, joten kävimme siinä sitten lakisääteisillä kebabeilla ja palasimme hotelliin. Telpparista tuli yllättävän loistelias Matthew Broderick/Reese Witherspoon -satiiri “Vaalit”, jota Kössin kanssa siinä mieliksemme seurasimme.
Club yhdeksääntoista palattiin siinä 23.15, soittoajaksi kun oli määritelty keskiyö. Yllättäen paikalla oli hienosti porukkaa, ja hieman fiftariteemaisen baarin torttutukkaisimmat kantikset pysyivät ilmeisesti pubin puolella. Myöhäinen ajankohta ei ole kaikkein otollisin yleisöltä jonkinlaista turpansa kiinnipitämistä vaativalle akustisuudelle, itselläni oli päivän ongelmien jäljiltä aika kamala monitorointi ja helvetin flunssainen olo, Antilta loppui puhekyky kesken vitsin joskus puolessa välissä keikkaa, mutta siltikin keikka oli hieno, tila ja yleisö saatiin haltuun ja varsinkin Terhi veti taas helvetin hyvin.
Aika pitkään siinä jaksettiin sitten pyöriä keikan jälkeen, mutta kun Tutti Frutti ja Good Golly Miss Molly oli kuunneltu viidennen kerran samana iltana, lähdimme hotelliin.
Aamulla herätys olikin aikaisin, paitsi Terhi jäi goisaamaan lähteäkseen bussilla Turkuun – me muut vedimme marmelaadileivät ja munakokkelit, katsoimme Kimin epädramaattisen lähdön aamiaissalin telkkarista, ja karautimme etelään. Matkan varrella pidettiin kymmenen kysymyksen visoja singoista, seemiläishaamilaisesta kielipesueesta ja virsistä.
Kotka here we come!